On perjantai-ilta, mutta olo on kaikkea muuta kuin levollinen. Kotiuduin puolitoista tuntia sitten ja istahdettuani alas hetkeksi ymmärsin, että to do -lista näyttää mahdottomalta. Niinpä oli vastahakoisesti siirrettävä osaa, mutta kaikkeen ei vain pysty.
Ajattelin aikoinaan kalenteria katsellessa, että tänä viikonloppuna olisi mainio hetki lähteä ystävän luokse Joutsaan lauantaiaamusta. Kyllä, edelleen odotan sitä, mutta lähempänä tätä viikkoa huomasin myös, että kyseessä on tavallistakin kaaottisempi työviikko, enkä kuromisyrityksestä huolimatta en ole saanut viikon töitä siihen tilanteeseen, että pystyisin rentoutumaan. Mietin siis, onko oikeasti lähdettävä matkaan työkoneen kanssa. Se jää nähtäväksi, mutta ainakin tämän postauksen jälkeen on yritettävä kuroa asioita kiinni. Kotonakin kaaos tiskeistä haisevaan roskikseen ja lattialle levinneisiin sukkalaatikoihin ja jumppakasseihin. Missä välissä ne ajattelin hoitaa?
Äh. Äh. Äh. Harmittaa juokseminen.
En ole yhtään sitä ihmistyyppiä, joka saa hektisyydestä energiaa tai tuntisi itsensä jotenkin ylväämmäksi suorittaessaan hulluna. Päinvastoin, työnjälki kärsii, mieli ärtyy ja olo on levoton. Tarvitsen tilaa voidakseni ja suoriutuakseni hyvin. Lisäksi harmittaa ensimmäisenä joustaa niistä mukavista asioista ja kieltäytyä kuvioista, jotka olisivat antoisia, mutta eivät kuitenkaan kriittisiä.
Jottei menisi ihan valittamiseksi, niin on pakko liputtaa edelleen sitä, että ensi viikolla on jo huhtikuu. Valo lisääntyy mielettömällä vauhdilla ja tällä viikolla uskalsin jo vaihtaa kevyempään takkiin. Lisäksi viisi viikkoa reissuun ja lämpöön. Kesän läheisyys auttaa kummasti jaksamaan, tai ainakin sitä itselleni hoen kun kiukuttaa. Että hei, vain pari kuukautta, että on kesä ja kesä on aina ihana asia. Ehkä nytkin, toivottavasti ainakin.
Ja ehkä kun tänäkin iltana saan kiireisimmät työjutut pulkkaan ja pysähdyn hengittämään syvään, levollisuus lipuu kehoon. Tai ainakin kun pääsen Joutsaan. Yleensä hyvällä seuralla on tapana siirtää arki ajatuksissa kauas.
Smoothiekuvalla ei sinällään mitään tekemistä postauksen kanssa, mutta arjen kanssa erittäin paljon. Smoothie on yksi yleisimpiä arkiruokiani edelleen, ja heitän sekaan milloin mitäkin. Tuhdilla smoothiella pärjää yllättävän hyvin ja se mukautuu kivasti kuhunkin tarpeeseen ja nälkäasteeseen. Omanlaistaan arjen polttoainetta siis.
Mutta nyt, töiden pariin. Jei. Pakkaaminen jääköön aamun. Toinen jei.
