Sunnuntai
Olemme tunteneet 466 päivää. Jokaisena niistä olet käynyt mielessäni. En halua enää ajatella sinua, en enää huomenna. Googlaan kuinka päästä irti tupakasta. Sama asia, eri muoto. Laastareita tarjolla molempiin.
Maanantai
Kotini on täynnä muistoja. Punaviinitahra lempityynynpäälliseeni ilmestyi sinä iltana kun nähtiin pitkän matkasi jälkeen. Seinäni taulujen alkuperää arvailit kun maattiin raukeina sängyllä. Hyllyllä seisoo lahjaksi tuomasi kuvioitu rasia. Lempikahvimukistani tarjoilin sulle viikonloppuaamun kahvin niinä kertoina kun jäit luokseni. Tältä läppäriltä katsottiin Frendejä viimeisenä iltanamme ennen nukahtamista. Ikkunalaudalla oltiin välittämättä ohikulkevista ja nurmella kotini edessä makoiltiin kesällä, kuljen siitä ohi joka päivä. Olit ensimmäinen, jonka kutsuin tähän asuntoon.
Sulla on helpompaa, arkesi ei muistuta minusta. Miksi me oltiin aina täällä?
Tiistai
Sataa vettä. Kuljen kotiin kylmien vesivanojen valuessa otsaa pitkin. Vatsaan sattuu. Koko kehoon sattuu. Puren huulta, mutta viimeisessä korttelissa en enää pysty. Kyyneleet pyrkivät silmistä vesipisarapurojen viereen.
Järki yrittää muistuttaa, paljon pahempaakin voisi olla. On vain ajateltava muuta, pidettävä itseni kiireisenä. Mutta en osaa. Kroppa on hälytystilassa. Kotona syöksyn sänkyyn. En haluaisi olla yksin.
Keskiviikko
Ostin sulle magneetin. Vaaleanpunaisen. Siinä lukee; ”Tykkään susta vähän enemmän kuin alun perin oli tarkoitus”. Inhoan magneetteja ja mietelauseita.
Sataa taas. Tällä kertaa kuljen sateenvarjon suojassa. Pisarat osuvat irvokkaan kirkkaaseen varjoon. Harpon suojatien yli ja mietin, miksi ihmeessä ostin sulle magneetin vaikka juurihan lopetin tämän.
Torstai
Mieli on typerä. Miksen muista sitä kertaa kun koko olemuksesi huusi välinpitämättömyyttä. Kun annoit ymmärtää, ettei tämä ole mitään. Niitä kertoja kun istuin villasukissa sohvannurkassa ja itkin arvailuun väsyneenä. Tai kun tavattiin yllättäen ja olin sulle kuin etäinen tuttavuus. Sitä kaikkea, mikä ajoi tähän. Miksi ne haalistuvat, vaikka juuri niiden haluaisin nyt hallitsevan.
En halua muistaa kaikkea sitä, mikä on pitänyt sinussa kiinni niin pitkään.
Perjantai
Seison suihkussa ja annan haalean veden valua niskaa myöten. Vanhan talon putket, keskellä talvea kuumasta vedestä ei tietoakaan. Yritän miettiä ikäviä puoliasi, mutta hermostun itseeni – haluaisin silti laittaa viestin. Katsonko joskus taaksepäin ja mietin, mitä ihmettä oikein ajattelin, minkä takia annoin sulle kaiken tämän ajan?
Kietoudun pyyhkeeseen. Huokaisen. Viileä koti tuntuu ilkeältä iholla. Vilkaisen viinipulloa pöydällä.
Jos yksi lasi, ehkä se rentouttaisi?
Lauantai
Painelen laiskasti puuteria kasvoille. Pysähdyn peilikuvaan.
Olenko vain itsepäinen vai onko tässä aidosti jotain, minkä takia on kannattanut venyttää itseä, elää epävarmuudessa. Miksi tulet aina takaisin? Miksi minä palaan? Miten aina kuitenkin päädymme keräämään vaatteita lattialta. En tiedä mitä ajatella. Tavassasi lähestyä minua on ristiriita. Olet palapeli, jota en osaa kasata.
Lasken katseeni, suljen puuterirasian. On pakko päästä ulos.
Sunnuntai
Sunnuntait ovat pahimpia. Hiljaisia, yksinäisiä.
Maanantai
Sanoit tulevasi teelle, enkä laita vastaan. Olet käynyt usein teellä, vaikka harvemmin olemme sitä lopulta juoneet. Keitän veden, asettelen Clipperit ja Pukat koriin vaikka ystäväni sanoin ansaitsisit enintään keltaista Liptonia. Mutta laitan tarjolle kaikkea mitä löytyy, jokaista vaihtoehtoa. Saat valita, ottaa mitä haluat.
Käperryn lähellesi. Hipaiset kättäni. Kaikki on hetken hyvin.
Tiistai
Lunta tulee vaakatasossa ja merituuli heittäytyy ulvoen vasten ikkunaa. Maailma on harmaa. Istun sohvalla ja katson maisemaa. Hymyilen vinosti, ei kai oikein muutakaan voi. Sen sijaan, että olisin pyyhkinyt nimesi pois, menenkin kanssasi museoon. Yhden naisen escape room. Hyvä yritys, mutten vieläkään ratkaissut tehtävää.
