Vuoden 2018 asut

Koostaessani yhteen kuluneen vuoden asuja, yritin miettiä, mikä on ollut tämän vuoden kantava teema pukeutumisessa, mutten oikein keksinyt sellaista.

Vallalla on edelleen vahvasti panostus ajattomiin vaatteisiin ja asusteisiin sekä luopuminen. Olen pistänyt tämänkin vuoden aikana rohkeasti vaatetta kiertoon ja siivonnut kaappeja, korvaten vain hallitusti ja harkiten enemmän aikaa kestävillä yksilöillä. Tilaa on tullut enemmän ja vaatekaapin käyttöaste on nykyään paljon parempi kuin joskus. Mutta ei se ole mitenkään tämän vuoden erityisominaisuus, muutos alkoi oikeastaan kun kolme vuotta sitten muutin nykyiseen pieneen asuntooni. Eikä se ollut vain kodin koon laukaisemaa, vaan ylipäätään oman kuluttamisen tietoisuus on vahvistunut viime vuosina ja hankin huomattavasti mennyttä elämää harkitummin, en vain vaatetta vaan muutakin materiaa.

Vuoden asuissa on vahvasti edustettuna mekot ja hameet, mutta toisaalta, ei siinäkään mitään uutta – niinhän se on ollut aina! Yllättävää olisikin ollut, jos yhtäkkiä suurin osa kuvista olisi ollut housupainotteista, ei hamevaltaisia. Hameen linja on siirtynyt kynähameista enemmän a-linjaan ja skater-tyylin, mutta toisaalta, sekin alkoi tapahtua jo reilu pari vuotta sitten, eli kunnia ei voi antaa tälle vuodelle.

Päästäänkö tästä siihen, että mennyt vuosi on ollut harvinaisen tavallaan tylsä pukeutumisvuosi? Tyylillisesti pitkälti sitä samaa mitä edeltävänäkin. Vaikka tyyli näyttää omaan silmään hyvin samalta, on yleinen tyytyväisyys vaatekaapin sisältöön kehittynyt ja myös eri brändien edustus päivittynyt.

H&M ja Zara ovat vaihtuneet & Other Storiesiin (juuri tässä yksi päivä havahduin siihen, etten ole poikennut ikuisuuteen esimerkiksi Zarassa), Oasikseen, Samsoe&Samsoeen ja sen sellaiseen. Kaupassa olen yhä useammin kysynyt itseltäni, kuinka moneen asuun ja tilanteeseen kyseinen vaate taipuu ja näyttääkö se hyvältä vielä vuoden kuluttua. Useammin vastaus on näyttänyt punaista ja vaate jäänyt kauppaan. Sen sijaan olen ollut valmis maksamaan yksittäisistä vaatteista enemmän, etenkin niistä perusvaatteista. Ennen hinta oli paljon ohjaavampi tekijä kuin nykyään. En jaksa enää alehaukkailla vaan ostan kun jokin kolahtaa tai tarve ilmenee, kaupoissa pyöriminen ei innosta.

Asusteiden minimalismi sekin on jo aiemmilta vuosilta jatkuva trendi. Jos viime vuosi oli hiljaista korurintamalla, tänä vuonna olen taas vähän enemmän kokeillut korujen käyttöä, mutta edelleen ajattomuutta ja yksinkertaisuutta suosien. Myös muissa asusteissa olen kokenut perusvärit ja mahdollisimman simppelit mallit kaikkein monikäyttöisimmiksi ja enää en muun perään niin haikailekaan.

Tyylillisesti tänä vuonna on viehättänyt 70-luku, raidat ja sellainen huoleton ranskatar-henki (joskaan ei yhtä taidokkaasti toteutettuna kuin natiiveilla). Ylipäätään huolettomuus on vahvemmin pinnalla kuin ehkä koko aikuisiälläni.

Arkimeikkini on ollut hyvin simppeli, hiuksia en arkisin laita ja asuissa suosin helppoutta. Huomionarvoista lienee se, että vain yhden asun yhteydessä on punaista huulipunaa! Se sopii aika hyvin vuoden kaavaan, mikä on ikään kuin paluu juurille.

Opettelin viime vuosina käyttämään tummempia huulipunia, mutta tänä vuonna ne ovat vain jotenkin tuntuneet ihan liian laitetuilta. Olen saattanut valita punaisen sävyn, mutta pyyhkinyt sen lopulta pois ja korvannut nudesävyllä. Luulen, että osatekijänä on hiusten tummentuminen, jotenkin vain syvä punainen ei enää näytä parina niin kivalle kuin aikoinaan vaaleiden hiusten kanssa. Vaaleat hiukset ja punainen huulipuna näytti jopa raikkaalle, nyt sävy näyttää helposti tunkkaiselle ja tekee olosta ylimeikatun, vaikka ainoa ero muuhun meikkiin olisi huulipunan väri. Ehkä se on vain oman mielen tuotos, mutta joka tapauksessa huulipunasävyt ovat pysytelleet varsin naturelleina.