Olipa ihanaa ottaa askel leudompiin säihin ja bleiserikeleihin hetkeksi. Rakastan syyspukeutumista, mutta tänä syksynä kaiken kiireen keskellä tuntuu, etten ole tullut uhranneeksi mainittavasti ajatusta syyspukeutumisen mahdollisuuksista iloitsemiseen tai oikeastaan edes ehtinyt innostua.
Ehkä siksi poikkeuksellisesti tällä reissulla vähän ylipakkasin. Tai oikeastaan en niin vähääkään reissun mittaan nähden. Olen vuosien varrella oppinut pakkaamaan varsin täsmällisesti ja harvemmin enää tulee kannettua mukana mitään turhaa, mutta tällä reissulla vaatteita oli selvästi yli tarpeen. Tiesin sen jo lähtiessä, mutta kai jollain tapaa silti salaa toivoin, että olisin ehtinyt käyttää enemmänkin syysvaatteita. Eli kai annoin itselleni luvan kantaa mukana ylimääräistä ihan varmuuden vuoksi. Ja toisaalta, hyvin silti pienellä laukulla pärjäsin. Minkäs siis teet, päivät juoksivat ja aika Rooman ruskassa loppui vasta kun tuntui alkaneen ja viimeisenä päivänä jouduin tekemään kiperät valinnat siitä, mitä vaatteita jättää laukkuun odottamaan sopivaa hetkeä kotona ja mitä päästää näkemään Roomaa.
Nautin suuresti siitä, että viikonloppuna sateesta huolimatta ihan vain lyhythihaisen ja bleiserin yhdistelmällä pärjäsi mainiosti. En halua ajatella, että täällä seuraavaa kertaa täytyy odottaa monta kuukautta! Huh, talvi. En ole yhtään valmis.
Tämä asu on siis Testacciosta, josta edelliseen postaukseen kirjoittelinkin. Ei siis viimeisen päivän asu vaan lauantain.
Mekko: New Look / Laukku: Kate Spade / Kello: Rosefield / Nilkkurit: Unisa
