Vaikka nyt taitaa olla syksyn kauneimmat viikko käsillä, ruska on hiipinyt maisemaan ja paikoin katuja päällystää kauniit moniväriset lehtikerrokset, en silti ole vieläkään oikein innostunut syksystä. Se on sääli, sillä yleensä rakastan syksyn ruskaviikkoja, ja syksyä muutenkin. Pidän syksyn estetiikasta ja tänä vuoden aikana tyypillisesti fiilistelen syksyn visuaalisuutta ja melankolian sävyä, mutta nyt en millään tavoita sitä tunnetta.
Pohdin tänään kotiin ruskan keskellä kävellessä, että johtuukohan syysihastuksen kateissa olo mielettömästä kiireestä, joka näinä kuluvina viikkoina tuntuu painavan hartioita kasaan ja sen myötä heränneestä huutavasta valoenergian kaipuusta. Sillä siinä samalla kun syksy on saapunut, myös valo on vähentynyt ja yhä useampi päivä on harmaa. Eikä siinä mitään, löydän sateestakin yleensä mielelläni kauneuden, mutta nyt valon tuomalle ryhdille ja lisäenergialle olisi todella tarve. Mutta ei auta, syksy on täällä ja valo vähenee nopeasti. Toivoisin vain, että löytäisin vielä tavan innostua näistä ihanimmista syysviikoista. Ehkä tarvitsisin viikonloppuirtioton tai muuten vain arjen ulkopuolista ohjelmaa, joka veisi rauhassa lähemmäs syysmaisemia.
Neulemekko: Oasis (Millie Wrap Dress) / Kaulahuivi: Gina Tricot / Laukku: LUMI / Nilkkurit: Unisa
Kuvat: Sanna, Inspired by Love
