Tämä päivä on tuntunut niin paljon pidemmältä kuin onkaan ollut ja ajatus ei enää meinaa kulkea, edes sitä vähää mitä yleensä. Yksinkertaisesti väsyttää. Päivä on ollut kaunis ja sen kaari on tullut nähtyä sivusilmällä maalitela kädessä. Lempeä syysilma on puhaltanut avoimista ikkunoista tyhjään asuntoon, jonka seinät ovat vaihtaneet päivän aikana väriä likaisen harmaasta valoisaan kermanvaaleaan. Valitsemamme väri tosin oli vaaleampi kuin odotimme, olisi saanut olla asteen erottuvampi, mutta onpahan sentään paljon parempi kuin edellinen.
Pienillä asioilla on iso merkitys, ja niin myös seinän väri muutti koko huoneen ilmettä; ikkunankarmien väri syveni ja kaikki näytti entistä avarammalta, puhtaammalta. Paljon saimme aikaan ja melkein puolet koko maalausurakasta valmiiksi. Pieni takapakki tosin tuli olohuoneen seinämaalin loppuessa kesken, tylsästi vain pieni alue jäi vajaaksi ja vaikka kuinka maalia yritettiinkin kaivella tarvittava määrä tyhjän purkin seinistä ja kannesta, niin ei, ei vain riittänyt. Harmittaa. Uuden pienen maalipurkin hakeminen syö ylimääräistä aikaa (jota ei kyllä yhtään olisi), ja tietenkin harmitti jättää työ vaillinaiseksi kun mielessä oli jo ajatellut voivansa huomenna siirtyä kokonaan seuraavaan huoneeseen. Mutta ei auta, tällaista tämä on. Tärkeintä silti olisi saada kaikki huomisiltaan mennessä valmiiksi, jotta maanantaista eteenpäin voisi keskittyä muuttoon. Ensi viikolla puuhaillaankin siis blogissa muuttovalmistelujen äärellä ja sitten pureudutaan tämän kuvan syyslehtien lomasta pilkottavaan siniseen.
Ennen nukkumaan suuntaamista on vielä aivan pakko kiittää vastauksistanne edelliseen arvontapostaukseen, unohduin niitä lukemaan kesken maalauksen kun kännykkä sattui maalin tahraamiin sormiini ja toitte kyllä ihan suunnattomasti piristystä urakan keskelle! Aivan ihania olette, todella. Kiitos, että olette siellä. <3
