Tämä viikonloppu on ollut laiska. Ihan muuta kuin superaktiivinen edellisviikon reissuviikonloppu. Ehkä se on hyvä, tai ainakin yritän ajatella niin, vaikka oikeasti mieli on vähän hapuillut. Yhtäkkinen ohjelmattomuus on saanut mielen temppuilemaan ja lipumaan ajattelemaan, että mitä nyt tai tästä eteenpäin. Viihdyn itsekseni, mutta huomaan, että tietyn oman ajan jälkeen alan miettimään ihan liikaa, joten seura tekee säännöllisin väliajoin hyvää.
Se olisi varmasti tehnyt jo eilen, mutta sitä oli vähänlaisesti tarjolla, joten onneksi asia paikkaantui tänään lounaalla kaiman seurassa. Teki hyvää, sekä kömpiä ulos neljän seinällä että nähdä pitkästä aikaa. Olo rentoutui ja jos eilisilta kului levottomissa merkeissä, on nyt sunnuntai-illassa huomattavasti rennompi olo. Pienillä asioilla on iso merkitys.
Eilen oli tarkoitus tehdä jotain pientä pinnallista hyvää itselle, mutta se sitten jäi kun kierin pääni sisäisessä maailmassa. Sen sijaan tänään repäisin auki pitkään käyttöä odottaneen ja kovasti kehutun Whamisan blogin kautta saadun naamion (tuntui aivan ihanalle!) ja päätin pitkästä aikaa lakata kynnet. Toki reissuunkin sen tein, mutta harvemmin nykyään enää ihan vain arjessa jaksan. En ole koskaan ollut kovin aktiivinen kauneudenhoidossa, mutta nyt menneenä vuotena vielä entistäkin vähemmän. Siksi ehkä niinkin hupsussa asiassa kuin kynsien lakkaamisessa voi olla jotain spessua.
Spessua oli muuten Date+Kale -ravintolan kvinoapannereissakin. Poikkean ravintolassa suht usein, mutta pannareita en ollut vielä maistanut, joten tänään oli loistava hetki. Maistuivat juuri niin hyvälle kuin maistuivatkin ja ruokaisuudessa kävivät lounaasta. Näitä toistekin!
