Arki imaisee nopeasti mukaansa ja viikonloppu Oslossa on jäänyt taakse, kone tulvii uusista kaupunkikuvista ja ennen mielessä ollut olematon mielikuva Oslosta on saanut ääriviivat, muodot ja värit. Kahdessa päivässä ehti kummasti, oikeastaan kahlata koko keskustan kiireettä, kurkkia niitä muutamia nähtävyyksiä ja syödä hyvin, ja etenkin rauhassa, jostain syystä kun valitsemissamme ravintoloissa palvelu tuntui etenevän varsin hitaasti. Oivallinen viikonloppukohde Oslo onkin, helppo maisemanvaihdos arjessa, tai vaikka aloituspiste pidemmälle reissulle Norjan kuuluisiin luontokohteisiin.
Norwegian lensi kaupunkiin perjantaina alkuillasta ja palasi sunnuntaina myöhään, hintakin menopaluulle jäi 100 euroon. Oslo (ja Norja ylipäätään) on kuitenkin kallis kohde, joten sitä suuremmalla syyllä viikonloppuvisiitti on oikein riittävä. Hyviä puoli hintatasossa kuitenkin on se, että sen jälkeen meidän hinnat eivät tunnu enää ihan niin pilviä hipovilta kuin aiemmin. ;) Paras ostoskohde kaupunki ei siis välttämättä ole, vaikka sisustusliikkeiden runsas tarjonta kutkuttikin.
Perjantaina tyydyimme syömään hyvin ja ihastelemaan hämärtyvää kaupunkia Radisson Blu -hotellin yhteydessä sijaitsevasta Skybarista, jonka 34. kerroksen ikkunoista avautui näyttävä maisema yli matalan kaupungin. Lauantaina uhmasimme sadetta ja päätimme ottaa kaupungin haltuun jalan, sen verran pieni kun keskusta on. Välillä pakenimme sadetta putiikkeihin, joista useat löytyvät myös meiltä. Kiinnostava uutuus minulle oli norjalainen vaatemerkki Moods of Norway, jonka valikoimasta löytyi monia kivoja vaatteita ja asusteita. Kenkäkaupankin mies oli katsonut valmiiksi, nelikerroksisen ilmestyksen, joista olisi löytynyt vaikka mitä itsellekin, mutta hinnat pitivät erossa ostoksista.
Viileyttä paettiin kauppojen ohella kahviloihin, joiden määrästä voi päätellä oslolaisten rakastavan kahvittelua. Houkuttelevia kahviloita tuli vastaan tuon tuosta, ja eteenpäin ei olisi juuri päässyt, jos jokaiseen olisi päättänyt jäädä kupposen juomaan. Ohessa oli tarjolla kaikenmoista maistuvaa, erityisesti muhkeita leipiä ja herkullisia pullia.
Koleuden keskellä käveltiin kaupungin pääkatua Karl Johans Gatea, jonka toisessa päässä on rautatieasema ja toisessa kuninkaanlinna. Varrella sijaitsee myös parlamenttitalo ja yhteydessä on monia kinnostavia katuja ostospaikkoineen. Linnan siintäessä puiston päässä kaarrettiin meren äärelle, punatiilisten rakennusten katveeseen, joita ympäröivät revityt kadut ja keskeneräiset työmaat. Uutta tulossa, selvästi. Monet vanhemmat talot ympäri kaupunkia oli huputettuja kunnostustöiden vuoksi, ja useat epäilemättä mielenkiintoiset rakennukset jäivät kummituksiksi maisemaan. Lyhyt kesä taitaa olla sielläkin otollista julkisivujen ja katujen kunnostusten aikaa, kuten Helsingissä. Matkaa jatkettiin pienen jalkojen lepuuttelun jälkeen Aker Bryggen rauhallisille ostoskulmille ja samalla vilkaistiin kaupungin suurinta, lähinnä sisustuspainotteista kauppakeskusta, House of Osloa.
Keskustan laidan saavutettuamme taitettiin matka takaisin hotellille, poiketen vielä palatessa Oslon vanhimpaan tavarataloon, Glasmagasinetiin, ennen illalliselle lähtöä. Pitkien pohdintojen jälkeen ruokapaikaksi valikoitui netin arvioiden perusteella vietnamilainen ravintola Xich Lô pääkadun varrelta, ja erinomainen valinta olikin. Ruoat olivat pieniä taideteoksia ja niin maistuvia, että ruokailua ei olisi malttanut lopettaa. Ravintola oli pullollaan paikallisia, ja tyylikkään ravintolan täytti rento lauantai-illan tunnelma.
Luotimme sään kohenemiseen sunnuntaiksi, eikä tarvinnut pettyä. Kylmyys ja sade katosivat yhdessä yössä, ja sunnuntai hehkui aurinkoa ja lämpöä. Hotellilta lähtiessä vaatetusta sai keventää hiljalleen kerros toisensa jälkeen, ja kaupunki tuntui syttyneen eloon. Suuntasimme rannassa sijaitsevalle Akerhusin linnoitukselle, jonka mainitaan muistuttavan Turun linnaa. Linna kohosi nyppylälle ja päästäkseen valloittavan merinäköalan äärelle, tuli kuluttaa nousevaa mukulakivikatua ja ohittaa päivää aitauksessa paistattelevat hevoset ja pikkuinen lampi. Linnaan kätkeytyy pääsymaksullinen museo, mutta ympäristöstä ja arkkitehtuurista pääsee nauttimaan ilmaiseksi.
Upea sää oli vetänyt muitakin paikalle, kuten myös seuraavaan kohteeseemme, metromatkan päässä sijaitsevaan Vigelandin veistospuistoon, joka on kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä pitäen sisällään yli 200 veistosta. Puisto on taitelija Gustav Vigelandin elämäntyö, ja aurinkoisena päivänä valloittava kohde, joka vaikuttaa vetävän runsaasti myös paikkallisia ulkoilemaan, urheilemaan ja nurmikolle lämmöstä nauttimaan. Puistoon ei ole pääsymaksua ja ovet ovat aina avoinna, joten sinne voi hipsiä milloin huvittaa.
Aikamme puistosta ja patsaista nautittuamme kaarsimme toista reittiä takaisin keskustaan, ja päätimme suunnata tarkastelemaan aiemmin etäältä ohittamaamme valkeana rannassa hohtavaa oopperataloa, joka on monella tavoin kinnostava rakennus. Ooppera itsessään on harvoin koko kansan huvia, mutta oopperatalosta oli rakennettu kaupunkilaisten yhteinen tila ja vapaa-ajanviettokohde. Oopperan ovet olivat avoinna kiinnostuneille, ja terassi veti väkeä meren tuntumaan. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin viistosti ylös kohoava sivu, joka antoi mahdollisuuden kiivetä aivan talon huipulle, tai jäädä matkalla mieleiseensä loveen levähtämään. Kattoa valloittikin sulassa sovussa turistit ja paikalliset, nuoret ja vanhat. Vaikka usein en olekaan ultramodernin arkkitehtuurin ihailija, ooppera oli oivaltava ja monipuolisuudellaan kiinnostava. Valkoinen sopi merelliseen maisemaan upeasti, ja suuret lasiseinät heijastelivat veden liikettä ja vastapäistä maisemaa. Näkymät päältä olivat vaikuttavat joka suuntaan.
Paluu alkoi häämöttää edessä, ja päätimme istahtaa vielä iltapäivän aurinkoon syömään. Paikaksi valikoitui vain pienen kävelymatkan päässä sijaitsevan Tuomiokirkon alue, ja erityisesti sen ympärillä sijaitseva Kirkeristen –basaarialue, joista löytyy paikallisten taiteilijoiden ja käsityöläisten antimia. Café Cathedral ei niinkään tarjonnut hyvää ruokaa, vaan kaunista miljöötä, minkä perusteella päädyimmekin istahtamaan juuri siihen, punaiseen vilttiin kääriytyen ja kadun kiireetöntä ihmisvilinää katsellen. Siihen oli hyvä päättää visiittiimme ennen nousua lentokentälle vievään junaa ja palaten punavalkoisten siivin takaisin kotiin. Monipuolinen viikonloppu, ja ennen kaikkea rento ja inspiroiva irtiotto arjesta.
