Viikkoon on mahtunut paljon, niin kuin melkein joka viikkoon, sitä ei vain aina muista huomata kun kiitää vauhdilla seuraavaa kohti. Nyt pysähdyin ja maistelin kuluvaa viikkoa, ja vaikkei vielä olla edes lopussa, on jo monta mainittavaa asiaa kasassa, ihanaa ja harmittavaa, sitä se arki on. Onneksi painopiste tällä viikolla on selvästi ensimmäisissä, vaikka aloitetaankin tylsemmistä.
Viikon kurjat
- Minne on kadonnut Muotiblogi.fi? Olen pulassa ilman, sillä niin tykkäsin käyttää sitä. (EDIT: Se toimii taas, jee!)
- Kylmä (ja hämärä). Syksy on mielestäni vuoden kauneinta aikaa, mutta kylmästä en nauti sitten yhtään. Hämäränkin hiipiminen yhä varhaisemmaksi on alkanut jo tuntumaan. Mieli alkaa vaipumaan talvikoomaan, enkä ole vielä valmis päästämään irti kesäajan energiasta ja inspiraatiosta. Kurkkukin tuntuu karhelta, toivottavasti ei ympärillä velloneet pöpöt ole käyneet kiinni.
- Iho kukkii. Ihoni on jostain syystä viimeiset viikot temppuillut pahemman kerran. Finniarmeija on iskenyt ja olo on ollut epämukava. Mistä lie johtuu, ehkä kapinaa kylmää vastaan? Taitaa olla aika vaihtaa kesätuotteet talvikauden hoitavampiin.
- Dexter loppui. En ole säännöllisesti seurannut mitään sarjaa pariin vuoteen, paitsi Dexterin uudet jaksot olen ahminut heti niiden ilmestyttyä jo monen vuoden ajan. Ja nyt se loppui. Mitä ihmettä teen tästä eteenpäin? Noh, olihan pari viimeistä kautta mitä oli, mutta silti, se oli rutiini ja viimeisilläkin kausilla oli toki omat hetkensä. Niin, ja se loppu, mikä masennus. Finaali oli kurja eikä se päättynyt toivomallani tavalla, höh. En tiedä pääsenkö asian yli.
Viikon kivat
- Kampaajalla käynti piristää, etenkin kun on luottokampaaja, joka tuntuu lukevan epämääräisetkin toiveet kristallinkirkkaasti. Päivitimme tyveä häivähtävästi tummemmaksi, mikä on osa asteittaista kokeilua/siitymää vähän luonnollisempaan sävyyn. Nyt voin tunnustella tätä, ja ensi kerralla tiedän jo enemmän siitä, mikä suunta voisi tuntua hyvältä. Tyven pehmeys on kiva juttu, ja kiitos sen, uskalsin ottaa hieman lisää väliä seuraavaan kertaan nyt kun tyvi ei toivottavasti yhtä räikeänä hiuksiin ilmesty kuin aiemmin.
- Ystävät. Syksy tuntuu olevan kiireistä aikaa, töissä on täysi tohina ja blogirintamalla tapahtuu. Kaikkeen ei vain ehdi, mutta ystäviä on aina ihana nähdä. Tällä viikolla ehdin kahta pitkästä aikaa tapamaan, ja sekös vasta lämmittää mieltä.
- Blogin parasta antia on inspiroitua uudesta ja päästä tutustuaan sellaiseen, mihin ei välttämättä muuten törmäisi. On ihanaa innostua! Tällä viikolla olen paneutunut pariin erityisen kivaan juttuun, joista toisesta kuulemme jo heti maanantaina.
- Säästetään se kaikkein merkityksellisin viimeiseksi, eli koti. Meillä on viimein uusi koti ja muuttopäivä, ja se on saanut suuret mielihyvän aallot virtaamaan läpi kehon. Ihanaa. Tätä on todella odotettu ja kärsivällisyyttä on koeteltu, mutta hyvää kannattaa odottaa, vai mitä! Ensi kuussa tapahtuu tällä rintamalla, ja toivotankin teidät onnellisena mukaan uuden kodin asuttamisprojektiin. Meillä on jo ideoita ja toiveita mieli täynnä, koneelle on tallentunut inspiraatiokuvia ja muutaman sisustusjutun olen pistänyt tilaukseenkin. Olen myös hurjan iloinen päästessäni pian takaisin vanhoille tutuille kotikulmilleni, harppauksen lähemmäs keskustaa ja kaupungin sykettä. Toivon, että mies viihtyy myös, itsestäni jo tiedän, että nautin varmasti.
Tukholman reissulta shoppailtiin Laduréen macaroneja, jotka olivat yhtä herkullisia kuin mitä kaunis ulkokuori antoi odottaa. Ostettiin toinen laatikko tuliaisiksi, mutta tajuttiin nopeasti, etteivät ne säilykään riittävän pitkään eteenpäin antoa varten, niinpä jouduttiin syömään kaikki itse. Mmm, nam. :)
Ihanaa illan jatkoa kaikille ja iloa viikonloppuun!
