Vihreä ja punainen yhdessä asussa

Valon vähyys tuntuu monella tapaa, mutta ihan jo vaikka siten, että tällä viikolla on ollut käsittämättömän vaikeaa päästä aamuisin käyntiin. Eilen aamun ensimmäiset tunnit menivät syvässä kankeudessa, jolta kahvikaan ei tuntunut pelastavan.

Nyt makoilen vielä miehen luona sängyssä ja yritän pala palalta hoitaa yksittäisiä työjuttuja, mutta haukottelen yhtenään kaiken lomassa. On aika hurjaa, miten lyhyessä ajassa energiatasot voivat romahtaa näin tuntuvasti ja miten fyysisesti se ylipäätään tuntuu. Mutta ei pitäisi valittaa, matka lähenee ja on vielä vaikka mitä, mitä pitäisi saada aikaan ennen lähtöä. Töiden to do -lista on pitkä ja pakkauskin pitäisi aloittaa hyvissä ajoin, tämänkaltaiselle matkalle lähtiessä kun on paljon eri asioita, mitä siinäkin suhteessa täytyy ottaa huomioon, olosuhteet ovat niin toisenlaiset.

Osaa töistä teen ennakkoon valmiiksi, osaa hoitamaan olen palkannut apukäsiparin (mikä tietty vähän jännittää, nimittäin lankojen ja pienten päätösten teon päästäminen omista käsistä, kun kuitenkin on itse loppupeleissä silti vastuussa) ja joitain aion ottaa mukaan silläkin uhalla, etten tiedä vielä vapaa-ajan määrästä tai nettiyhteyksistä. Työvälineet lähtevät siis matkaan ja ainakin voi naputella juttuja pitkien lentojen ajan, koska kuitenkaan nuku vaikka yön yli matkaankin. Koska varasin oman matkan eri aikaan kuin muu seurue, lennän myös eri lennoilla ja saavun perille Arushaan jo päivää aiemmin. Niinpä yksin lentäessä olisi ihan hyvä työrauha ja perillä ehtii sitten hetken levätä ja koota itseään, ennen kuin muut tulevat ja vauhti alkaa.

Ennen kuin siis siirrytään hetkeksi aurinkoisempiin maisemiin ja asukuviin, arkea marraskuun keskeltä. Eli lämpimiä takkeja, nilkkureita ja murrettuja sävyjä.

Tajusin itse asiassa vasta näin jälkeenpäin, että tämän muutaman päivän takaisen asun värit ovat melko jouluiset. Murrettua punaista ja sammalenvihreää kultaisilla yksityiskohdilla. Tästä takista en vielä viime talvena ollut ihan varma, mutta nyt katson sitä jotenkin uusin silmin ja olen alkanut kiintymään. Väri on ihana ja siihen on mukava uppoutua.

Suhtaudun edelleen eläinkuoseihin melko varauksella ja etenkin näin isoina pintoina kuin mekossa on, mutta ehkä se on väri, joka muuttaa kaiken. Näen nimittäin ensisijaisesti tummanpunaisen klassisen mallisen mekon enkä siihen painettua käärmeprinttiä.