Tässä koneen luonnosten kätköistä vastauksia kysymyksiinne, toinen ja samalla viimeinen osa. Pakko julkaista nyt, kun netti näyttää hetkeksi virkystyneen :) Matka jatkuu näillä minuuteilla, ja palaan vastaamaan kommentteihinne heti kun nettiyhteys taas sallii.
Harrastukset ja arki
1. Mitä harrastuksia sinulle on blogin lisäksi?
Usein miellän matkustuksen harrastuksekseni, niin paljon se on mielessä ja kun en ole matkalla, vähintään ajatuksissa pyörittelen suunnitelmia tai valmistaudun tulevaan. Perusliikunta sitten tietenkin, ja itsensä kehittäminen, heh :) Mitään muita säännöllisesti viikostani nappaavia asioita ei sitten olekaan, jotka voisi harrastuksiksi lukea.
2. Kun teet itse ruokaa, mitä teet mieluiten? Entä syötkö koskaan eineksiä?
Tykkään kokeilla uusia juttuja, ja myönnettävä on, että myös kivannäköisiä (tuliko kenellekään yllätyksenä?:)). Leivonta on enemmän mun juttuni kuin ruoanlaitto, mutta vuoden aikana sitäkin on tullut tehtyä enemmän kuin koskaan ennen. :) Pastaruoat on helppoja, ja niistä tulee tehtyä paljon eri versioita, myös salaatteja syödään usein sekä keittoja. Kokonaan valmiita kaupanruokia en syö, mutta puolivalmiita silloin kyllä, esim. pikapuuroa työaamuina ja tietty valmiita täytepastoja (niitä kun nyt ei tule itse väsättyä:)), mutta itse tehdyllä kastikkeella kylläkin. Ainoita kokonaan valmiita silloin tällöin syötyjä on oikeastaan keitot, joita ollaan viime aikoina muutamia kokeiltu.
3. Kuinka kauan sinulla menee aikaa kuvien käsittelyyn ja postausten tekemiseen?
Pelottavan paljon ;) On vaikea sanoa paljonko yhden postauksen tekemiseen menee, se kun vaihtelee täysin sisällöstä ja kuvien määrästä, joskus on vain muutama kuva, joista on helppo valkata, joskus taas olen napsinut kuvia lukuisista kuvakulmista, ja menee pieni ikuisuus valkata niistä suosikit, vaikka se onkin lähinnä vain itseään varten – muut tuskin pahemmin välittäisivät kahden liki identtisen otoksen pienistä rajauseroista :) Tuppaan myös tekemään eri postauksia päällekkäin, eli yleensä minulla on useampi postaus työn alla, ja julkaisen sen, mikä niistä sattuu ekana valmistumaan – hajautettu ajankäyttö tekee myös haastavaksi arvioida yhteen postaukseen käytettyä aikaa, etenkin kun saatan eksyä tekemään lomassa jotain ihan muuta. Käytännössä kuitenkin avaan koneen heti kotiin päästyä ja teen siinä kaiken muun ohessa melkeinpä jatkuvasti jotain pientä blogiin liittyvää; ideoin, käyn kuvakansioita läpi, valkkaan/muokkaan kuvia, kirjoitan tai vastaan kommentteihin. Ja myönnettävä on, että jos olisi mahdollista, käyttäisin mielelläni jopa vielä enemmän aikaa, sen verran palolla edelleen suhtaudun tähän, ja käytetty aika ei tosiaan tunnu uhraukselta – päinvastoin!
4. Luetko paljon, mitä?
Nykyään luen vähemmän. Olen kasvanut kirjojen parissa, mutta blogin tipahtaminen elämään on kieltämättä vienyt suuren sijan kirjoilta. Lehtiä sen sijaan tykkään lukea, erityisesti pitkä työmatka julkisissa on otollinen mahdollisuus lukea, ja melkeinpä välttämättömyyskin, että matkaa jaksaa joka päivä. Pääasiassa silti suosin sanomalehtiä, ja aikakauslehdistä luen lähinnä Imagea ja Mondoa. Itseltä puuttuu kaikesta päätellen jokin geeni, kun en ole järin kiinnostunut naistenlehdistä tai julkkisjuoruista, sen sijaan nautin pitkistä ja informatiivisista artikkeleista ja liputan tutkivan journalismin puolesta. Hyvin tehtyjä henkilöartikkeleita on toki hauska lukea, mutta enemmän olen kiinnostunut ilmiöistä, tieteestä ja tapahtumista.
5. Minkä verran seuraat uutisia sanomalehdistä, netistä tai televisiosta?
Uutisten seuraaminen on siirtynyt paljon nettiin, mutta pitkät työmatkoillakin tulee luettua päivän lehtiä. Töissä luen Hesarin, Talouselämän ja Kauppalehden, plus muita satunnaisia vastaavia julkaisuja. Kotiin ei lehtiä Imagea lukuun ottamatta tule, joten kotiaamurutiineihini ei lehtien luku kuulu. Viikonlopun uutiset tulee selattua netistä ja viikonloppuiset Hesarit käyn viiveellä läpi maanantaisin.
6. Seuraatko urheilua?
Tähän on maailman lyhyin vastaus, en. :)
7. Blogissasi harvemmin puhutaan mitään siihen liittyvää, mutta kuuluuko elämääsi minkäänlaista liikuntaa?
En ole himoiliikkuja, mutta haluan kuitenkin pitää huolta itsestäni, kehosta ja mielestä. Niinpä arkeen kuuluu kuntoliikunta, tällä hetkellä lähinnä vain salilla käynti, mutta toivon pian saavani siihen myös jumpat. Haasteena on muuton jälkeen lähiliikuntapaikan puute, valinnan varaa nykyisillä kotikulmilla on huonosti, eikä pitkää sitoutumista uskalla tehdä, kun muutto saattaa koittaa teoriassa milloin vain.
8. Löytyiskö sun blogihistorian asukuvista joku asu, jota et enää ikimaailmassa laittaisi päällesi?
Kävin blogihistoriani ensimmäisen parin vuoden postauksetselaillen läpi, ja tulin siihen tulokseen, että siellä on valtava määrä asuja, joita en yhtään mielelläni enää laittaisi päälleni, mutta yhtään sellaista ei tullut vastaan, jota en missään tapauksessa enää pukisi päälleni. Arkivaatteissa on silti selvä ero huomattavissa, alussa hameiden helmat ovat olleet huomattavasti leveämpiä, kun nyt ne ovat kynämäisiä. Kellohelmat eivät enää silmää miellytä, ja jokainen sellainen asu, jossa kellohelma heiluu, päätyisi päälle uudelleen selvästi vastahakoisesti.
9. Laihdutatko koskaan?
Vuosi sitten olisin vielä vastannut, että en, mutta koska viime kesä oli mitä oli, pyrin tietoisesti sen jälkeen palautumaan entisiin mittoihin ja siten tipauttamaan muutaman kilon (yli seitsemän, jos tarkkoja ollaan, jaiks), niin en kai voi enää niin sanoa. Käytännössä se ei kuitenkaan vaatinut laihdutuskuuria, vaan vain säännölliseen arkirytmiin palaamista, tiedostavaa ja säännöllistä syömistä sekä liikuntaa, niin ja ennen kaikkea hormonimuutoksista toipumista (suuri tekijä kiloihin kun oli kehon hormonitasapainoin muutokset, muuten paino ei olisi niin äkillisesti noussut). Viime kesän lomareissun jälkeen muutama kilo tipahti nopeasti, pari vielä lopetettuani pillerit ja nyt keveni keho aavistuksen (lähinnä turvotuksen katoamisen muodossa) kierukasta luopumisen jälkeen. Nyt siis olen aikalailla samoissa mitoissa kuin vuosi sitten, mutten ihan vielä samassa kunnossa.
10. Minkä pituinen olet?
173 senttiä.
11. Oletko eläinrakas? Entä onko elämään koskaan kuulunut lemmikkieläimiä?
Olen erittäin eläinrakas, ja näen vieraana ajatuksen, ettei elämääni vielä jossain vaiheessa tulisi lemmikkiä kuulumaan (koiraa, mielellään). Eläimiä elämääni on kuulunut lapsena paljon, ensimmäiseni oli kissa (Miiru), sitten pitkäikäinen Venäjän kääpiöhamsteri (Donna), jonka jälkeen kultahamsteri (Hipsu). Näiden jälkeen tuli hiiriä (Nipsu, Olivia, Nala ja Nana – sekä poikue). Siinä matkan varrella oli myös akvaario sekä seeprapeippoja, joiden jälkeen tuli lemmikkikani (Napsu). Teini-iän kynnyksellä taloon tuli koira, Pomeranian (Taica), joka on sekin jättänyt lähtemättömän jäljen ja aiheuttanut ilmeisen pysyvän koirakuumaan. :)
Matkustus
12. On selvää että rakastat matkustelua, mutta onko joku maa/paikka, joka ei lainkaan kiinnosta sinua? Tai mikä kiinnostaa vähiten ja miksi?
Olen lähtökohtaisesti kiinnostunut kaikista uusista kohteista, mutta totta kai itsesuojeluvaisto pitää erossa konfliktialueista. Vähiten ehkä kiinnostaa konfliktialueiden ohella mehevät turistikohteet. Kaikki kohteet, joista tulee tunne, että aitous on kiven alla ja että ympärillä on enemmän turisteja kuin paikallisia, ahdistavat. Välttelen siis all inclusive –tyyppisiä lomamatkoja, ja lomakyliä, joissa on ”kaikki, mitä turisti tarvitsee”.
13. Missä kaikkialla olet matkustanut kotimaassa ja onko jotain kohdetta, jonne haluaisit mahdollisesti matkustaa (kotimaassa)?
Haluaisin ehdottomasti matkustaa Lappiin ruskan aikaan, ruskavaellus voisi olla upea kokemus. Bongasin myös jostain matkailulehdestä mainoksen iglutyyppisestä majoituksesta pohjoisessa, jonka ehdottomasti halauisin päästä testaamaan. Olen käynyt Lapissa vain kerran, ja siitä on todella ikuisuus. Jos sitä reissua ei lasketa mukaan, niin pohjoisin käymäni kohde taitaa olla Oulu, jonne olen ajellut eräs kesä rannikkoa pitkin. Itäisemmällä puoliskolla taas Joensuu ja Kuopio taitavat olla ylimpiä kohteita, joissa olen poikennut. Kotimaassa on tullut reissattua enemmän siellä, missä on sukulaisia, eli Salossa ja Tampereella. Jostain syystä miehet ovat vetäneet Turkuun, eli kumppaneiden kautta sielläkin on tullut käytyä säännöllisesti. Lapsena olen viettänyt lukuisia kesiä Virroilla, Ruovedellä ja niillä kulmilla.
14. Mikä on ollut mieleenpainuvin/upein/lumoavin paikka, jossa olet käynyt ulkomailla/Suomessa. Mikä niistä tulee sinulle ensimmäiseksi mieleen? Eli toisin sanoen, mikä paikka/nähtävyys on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Tätä kysymystä pyörittelin varmaan kaikkein eniten, tosi kinkkinen! Hankalan tästä tekee se, että parhaiten mieleen jäänyt ei ole varmasti upein, kuten ei myöskään ensimmäisenä mieleen tullut. Se joka ensimmäisenä mieleeni tulee, sisältää itse asiassa pysäyttävän negatiivisen kokemuksen, eikä suinkaan sitä parasta. Ja siitä päästäänkin analysoinnissa seuraavaan askeleeseen, että usein niihin, jotka ovat jääneet parhaiten mieleen, liittyy jokin tunne tai kokemus, joka ei välttämättä ole juuri paikan aikaansaamaa. Kolmanneksi myös lapsuuden kokemukset uusista paikoista ovat tyystin erilaiset kuin aikuisena hankitut, niissä voi painaa joku mieletön mieleen piirtynyt kuva kohteesta, jota ei aikuisena enää havainnoisikaan samoin. Onkin tosi vaikea irrottaa niitä erillisiksi palasiksi, ja yrittää hahmottaa lähtemättömän vaikutuksen positiivisessa mielessä tehnyt paikka. Mietinkö liikaa, heh?
Kun yritän ohittaa merkitykselliset tapahtumat ja muut lämpimät tunteet, vaikutuksen tehneitä paikkoja siinä järjestyksessä, mitä tulee mieleen; Balin maaginen kylä Ubud, Pariisin maan alle katoava hämyinen jazz-klubi, jonka nimeä tai sijaintia en edes tiedä, mieletön Mont Saint-Michel Ranskassa Normandian rannikon edustalla, Plitvitcen luonnonpuisto Kroatiassa, snorklausnäkymät Egyptissä Punaisessa meressä, ja Malesian Penangin saaren sademetsien kosteus ja vehreys. Lähtemättömät vaikutukset teki myös Jordanian kalliokaupunki Petra ja paluumatka auringon laskiessa aavikon taakse. Tuoksuista ensimmäisenä tulee mieleen Etelä-Ranskan kuumat kesäillat, laventeli ja rosmariini – tuoksut, jotka vieläkin saavat minut palaamaan hetkessä lapsuuden maisemiin. Näiden ohella ja oikeastaan ennen näitä on liuta mieleen lähtömättömänä jääneitä paikkoja, joihin liittyy läheisen kanssa koettu asia tai muuten vahva henkilökohtainen muisto, itsensä ylittäminen tai yhden unelman toteutuminen – kääntöpuolena myös pysäyttäneet kurjuudet ja ihmiskohtalot. (Pakko lisätä näin matkalta käsin, että nyt ujuttaisin kyllä Islannin kohteita listaan, sen verran unohtumattomia maisemia täällä on tullut nähtyä!)
