Rakastan värejä. Se ei tarkoita värikkyyttä tai räikeyttä, vaan kiinnostavia väriyhdistelmiä, jotka yhdessä näyttäytyvät harmonisena ja tai jopa vangitsevana. Siinä missä rakastan tasapainoisia väriyhdistelmiä, negatiivisesti silmääni hyppää tilaan, materiaaliin tai tarkoitukseen nähden huonosti yhteensopivat sävyt ja ylipäätään keskenään riiteleviä värejä.
En tarkoita niitä kliseisiä väripareja, joista varoitellaan, kuten vaikka punaista ja vihreää, sillä uskon, että ihan kaikista värikomboista voi löytyä se täydellinen yhdistelmä, kyse on enemmänkin siitä, missä vahvuudessa värit näyttäytyvät, millaisena tekstuurina ne ovat ja mihin taittavat. Huono värivalinta tarkoittaa itselle sitä, että se ikään kuin syö värejä ympäriltään. Silloin kumpikaan ei näyttäydy parhaana versiona itsestään. Sellainen ei siis yksinkertaisesti vain sovi tilaan, valoon tai vaikka ihon sävyyn, mutta usein siis kyse on sävyasteen valinnoista eikä niinkään itse väreistä.
Tällä alustuksella tuskin tarvitsee sanoa, että saatan vähän viilata nyansseja, mitä tulee tulevan kodin värivalintoihin. Ylipäätään sellaiset pienet, mutta isosti kokonaisuuteen ja tunnelmaan vaikuttavat asiat kuin värit, tekstuurit ja valot ovat itselle äärimmäisen tärkeitä asioita remontissa.
Olenkin jo moneen otteeseen sanonut, että en halua kliinistä, väriä ja kodikkuutta saa olla, mutta oleellista etenkin pienessä asunnossa on, mitä ne ovat ja miten istuvat yhteen. Tarkoitus ei ole tehdä väripommia, vaan lisätä tunnelmaa ja persoonaa visuaalisten valintojen kautta. Ja yhden pinnan valinta vaikuttaa toiseen, joten tämän kokoisessa hyvin avonaisessa asunnossa on pakko ajatella väripalettia kokonaisuutena, sävyasteiden täytyy tukea toisiaan, ei viedä niiden nyansseja väärään suuntaan.
En mieti pelkästään sävyjä, joista pidän vaan huomaan miettiväni myös yllättävänkin paljon asunnon historiaa. Se tarkoittaa aikakautta, jota rakennus edustaa sekä nykyisen talon kiinteiden elementtien sävyjä. Koen tärkeäksi sovittaa valinnat kulloiseenkin tilaan ja ikään kuin antaa tilan tunnelman ja valon johdatella valintoja.
Tikkurilan värikartat
Olenkin viime viikkoina selannut valtavan määrän valmiita värilastuja. Niiden hakeminen rautakaupasta taisi olla ihan ensimmäisiä asioita mitä remonttiin liittyen tein.
Lopulta totesin, että ainoa itselle toimiva tapa on ottaa kunnon väriviuhka käteen ja alkaa vertailemaan nyansseja keskenään ja lopulta parittaa niitä yhdeksi kokonaisuudeksi. Huhuilin sellaista somessa ja ihanasti sain vinkin, että ainakin Vantaanportin K-raudasta järjestyy värikarttoja lainaan. Niinpä kävin eilen hakemassa Tikkurila Symphonyn Opus 1 ja 2 -värikartat sekä muutaman lattiavärinäytteen. Opus 1 sisältää puhtaita perusvärejä, ja on osoittautunut itselle tarpeettomammaksi (sävyt tuntuvat liian kliinisiltä ja keinotekoisilta), sen sijaan murrettujen värien Opus 2 on täynnä kiinnostavia vaihtoehtoja. Näiden lisäksi tilasin Torista universaalin väriviuhkan, jota voin hyödyntää kun lainaviuhkat lähtevät palautukseen.
