Suurin piirtein puoli vuotta varastossa seisoneiden vaatelaatikoiden avaaminen tuntuu kuin avaisi lahjapaketteja. Laatikoiden sisältä kuoriutuu vaatteita, joista ihan kaikkea ei muistanut edes kaivata ja sellaisia, joita on kyllä kaivannut, muttei kuitenkaan ole jaksanut nähdä vaivaa etsiäkseen täyteen pakatun varaston syövereistä. Koska itselle pukeutuminen on visuaalista leikkiä, arjen hauskuutta, myönnän ärtyneeni jokusen kerran tämän talven aikana siihen, että koko ajan on samat vaatteet päällä. Tai ei nyt ihan samat, mutta muutamat samat yhä uudelleen. Eikä siinä toki ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, että käyttää samoja, mutta oma luovuus on kaivannut vaihtelua. Eri värejä, kuoseja ja visuaalista fiilistä eri ajankohtina. Pukeutuminen ei ole itselle velvollisuus vaan arjen ilo, josta ei järin ole ollut menneinä aikoina tilaa nauttia.
Niinpä nyt on tuntunut ihanalle laittaa vanhoja tuttuja vaatteita monen kuukauden jälkeen päälle ja samalla olen iloinnut vaihtelun mahdollisuudesta. Esimerkiksi tämän asun pusero ja hame ovat molemmat löytöjä omista muuttolaatikoista. Molemmat itse asiassa ovat vanhoja kirppisostoksia, ja erittäin mieleisiä sellaisia.
Seuraavaksi odotan, että pääsen monipuolistamaan asustevalikoimaa, erityisesti vuosi sitten talvella käytössä ollutta hiuspantaa olen odottanut nousevaksi esiin jostain laatikosta, mutta vielä ei ole tärpännyt. Uuttakaan ei viitsi ostaa kun tietää omistavansa ihan riittävän hyvän, vaikka se nyt vielä onkin jossain tarpeettoman hyvässä tallessa. Tällä viikolla löysin myös suurimman osan koruista ja kaikki rannekellot, joten eiköhän kaikki muutkin lopulta jostain laatikon pohjalta lopulta löydy!
Pusero: Zara / Hame: Postyr / Laukku: Marc Jacobs / Nilkkurit: Jonak
