Oho, en tiedä mitä temppuja WordPress tänään teki kanssani (tai oikeasti syy tuskin on blogialustassa vaan ihan vain omassa multitaskaamisessa ja tai jossain muussa inhimillisessä epähuomiossa), mutta tämä postaus näytti menneen julki ihan vaillinaisena. Tai siis ilman tekstiä. Hups.
No uusi yritys. Hyvä, että sentään tämän vuorokauden puolella huomasin, ettei jäänyt raakile vaikka kuinka pitkäksi aikaa tänne pyörimään. Toisaalta tämä ehkä kuvastaa mennyttä päivää. Olen perehtynyt uuteen työkuvioon, sopinut pari (tai noh, oikeasti neljä!) työkeikkaa, kirjoittanut nettisivusisältöä, käynyt urheilemassa ja nukahtanut hetkeksi kahdeksan aikaan illalla. Eli ei ihmekään, jos siinä vahingossa on eksynyt julkaisemaan yhden postauksen, joka ei ollut vielä valmis päivänvaloon.
Tämä asu on lämpimiltä päiviltä, kuten paljaista sääristä ja sandaaleista huomaa. Oikeastaan tämä asua oli sellainen, joka keräsi varsin somaa palautetta. Pysähdyin Hakaniemessä sivuun kirjoittamaan viestiä ja sivusilmällä kiinnitin huomiota pariin ihan lähellä seisoskelevaan alle kymmenen vuotiaaseen tyttöön, ehkä kahdeksan tai yhdeksän ikäiseen, mutten asiaa sen enempää ajatellut. Kun nostin katseeni puhelimesta, huomasin kuinka kaksi silmäparia katseli vieressä. Kun katseemme kohtasivat, toinen tyttö hihkaisi innostuneen, kuinka ihana asuni onkaan. Selvästi kokovaaleanpunaisella vetää pisteet kotiin! Sävymaailma tosin ei ole enää ihan helpoin syyssateissa ja harmaudessa, mutta kesäiholla just hyvä.
Maksimekko: & Other Storie / Neule: Mango / Sandaalit: Vagabond / Laukku: Ralph Lauren
Kuvat: Nina, Tunnetila
