Tuntuu hassulta ajatella, että tämän viikon aikana siivoan työpöytäni ja perjantaina päivän päätteeksi jätän avaimen, kansiot ja kokonaisen yhden elämänvaiheen taakse.
Tai kun pysähdyn miettimään, tekee mieli pyyhkiä ensimmäinen lause. Se tuntuu vähän valheelle, sillä oikeastaan ei tunnu hassulle, tuntuu yllättävän luonnolliselle.
Ehkä olen tottunut muutokseen, tai sitten vain ehtinyt prosessoida tietoa riittävästi siitäkin huolimatta, että asiat lopulta etenivät melko nopeasti.
Keväällä mieleen hiipi kytevä tunne, kaipuu uuteen. Olo, että kahden vuoden jälkeen voisi olla aika haastaa itseni ammatillisesti uudella tapaa. Monta projektia oli jo hyvässä vaiheessa, ensimmäiset biohajoavat CocoVi-pakkaukset nähneet päivänvalon ja monta asiaa asettunut paikoilleen. Arjen kiireissä en kuitenkaan oikein jaksanut miettiä, mitä heränneille tunteille ja orastaneelle levottomuudelle tehdä.
Ajattelin, että pysähdyn sitten kesälomalla. Otan aikaa itselle, kunnolla lomaa ja pysähdyn miettimään. Mutta en koskaan ehtinyt sinne asti, asiat tapahtuivat nopeasti ja eteen avautui mahdollisuus, jota en halunnut ohittaa. Ennen kuin huomasinkaan, istuin allekirjoittamassa uutta työsopimusta uuteen paikkaan.
Irtisanoutuminen vihlaisi, tietenkin.
Pidän todella CocoVista (ja on ollut upeaa tehdä työtä myös FASTin ja Celsiuksen parissa, vaikka ensin mainittu onkin löytänyt syvimmän paikkansa sydämestäni) ja mitä enemmän olen nähnyt, sitä enemmän brändin takana voin seistä, niin laadullisesti kuin arvoilta. Samoin tulen kaipaamaan työkavereita. Etenkin sitä läheisintä, joka on ollut jo hyvän aikaa osa arkea kaikkien yhteisten projektien ja ylipäätään jaetun toimistoarjen kautta. Mutta luopuminen liittyy kai aina isoihin muutoksiin, ja koskaan tiedä mitä kautta ihmiset myöhemmin limittyvät elämään. Niihin asioihin voi onneksi myös vaikuttaa, ihmiset harvemmin katoavat, ellei niin anna käydä.
Siitä huolimatta päällimmäisenä on hyvä olo, tuntuu jollain tapaa oikealle. Vaikka tiedän, että syksystä tulee kiireinen ja uuteen sukeltaminen tulee imemään energiavarastot hetkellisesti, tunnen silti iloa. Koen myös jonkinlaista hämmennystä siitä, että pääsen työskentelemään itselle ikonisen brändin kanssa, jonka asiakas olen ollut jo vuosia. Tuttu se on varmasti monelle muullekin, etenkin helsinkiläiselle. Hyppään mukaan mielenkiintoiseen vaiheeseen, jossa pääsen kehittymään ja kehittämään, niin sosiaalista mediaa, brändiä ja paljon muutakin. Se tulee tuomaan mukanaan varmasti ammatillisesti paljon antavan jakson.
Sitä ennen edessä on kuitenkin kaaoksen vallassa olevan työpöydän siivoaminen. Ja loma, tietenkin. Tämän viikon jälkeen jään neljän viikon lomalle ja elokuun puolivälissä aloitan uudessa. Vaikka sopimus onkin allekirjoitettu, kerron vasta lähempänä enemmän uudesta. Siihen on kuitenkin vielä yli kuukausi aikaa.
