Pitäisi varmaan pistää juuri loppunut vuosi jotenkin sinettiin, mutten nyt osaa, mieli on kirjaimellisesti ihan muissa maisemissa. Niinpä tänään olen lähinnä pohtinut poroja, päivän lumen koostumusta ja pakkaslukemia, hyppinyt aamukahvikuppi kädessä mökkimme kuistilla ja tähyillyt ylös usvan ympäröivän tunturin huipulle. En siis ole ajatellut viime vuotta paljoakaan, mutta hetkittäin kyllä tätä vasta alkanutta.
Mennyt vuosi on ollut kaiken kaikkiaan hyvä ja täynnä uusia sekä erilaisia kokemuksia, mutta jos on valittava vain yksi asia, mistä haluan sen tulevaisuudessa muistaa, niin haluan muistaa sen vuotena, joka käänsi kurssin ja viitoitti tulevaisuuden uudelleen. Tämän vuoden teema olkoon ajatuksista tekoihin, eli on aika toimia. Ja matkustaa. Täällä pysähdyttävän kaunista luontoa katsellessa on ollut helppo muistaa, miksi rakastan matkustusta ja sen mukanaan tuomia uusia elämyksiä niin paljon. Alkureissun iltana istuttiin miehen kanssa lasillisella Kuusamon Tropiikin ravintolassa ja kuin huomaamatta saivat tämän vuoden matkahaaveetkin muodon.
Nyt on jonkinmoinen tiekartta mielessä, on vain alettava aktiivisesti valitsemaan suuntia, jotka tukevat elämän pieniä ja isoja haaveita. Mutta sitä ennen on aika suunnata viimeistä reissuiltaa viettämään läheiseen Keloravintolaan.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
