Lahjojen antaminen on ihanaa, mutta niiden keksiminen vaikeaa. Ehkä siksi, että asetan itse riman toisinaan turhankin korkealle, haluaisin nimittäin aina pystyä yllättämään sekä tarjoamaan juuri jotain kyseiselle henkilölle räätälöityä, sellaista mistä toinen pitäisi mutta joka samalla kertoisi omista tunteista. Haluan antaa käytännöllisen lahjan, en vain lahjaa lahjan antamisen vuoksi, eli suurin ilo on se, kun annettu juttu löytää oikeasti paikkansa toisen elämästä. Roinaa kertyy muutenkin liikaa, joten jos en keksi mitään, niin mieluummin sitten olen antamatta kuin kerrytän tyhjänpanttina seisovien juttujen laumaa. Vaikka itse rakastankin lahjoja, joita pääsee ja pystyy hypistelemään, suosin muille annettaessa myös paljon elämyslahjoja, yhteistä aikaa ja uusia kokemuksia.
Pitkällä alustuksella päästään palaamaan jouluun (eihän siitä olekaan kuin jo reilu pari kuukautta), annoin poikaystävälleni nimittäin lahjaksi petivaatteet. Kuulostaako tylsältä? Olimme jo pitkän katselleet petivaatteita tutuilta merkeiltä, mutta kuvioinnit eivät tuntuneet natsaavan oikein missään, niinpä päätin suunnitella ja painaa omat. Kuviointi tietenkin liittyy meidän yhteiseen taipaleeseen, nappasin ajatuksen lamppuvanasta eräästä meille merkityksellisestä hetkestä, mutta muistoa totta kai jalostin suureen parivuoteen peittoon ja painoseulaan sopivaksi. Näin printillä on tarina, mutta se ei kuitenkaan ole liian henkilökohtainen ollakseen sisustukseen sopiva ja käyttökelpoinen. Värimaailma oli itsestään selvästi mustavalkoinen, sitä värimaailmaa kun poikaystävän asunto muutenkin mukailee. Musta aluslakana, valkoiset tyynyliinat ja valkoinen pussilakana itse tehdyllä mustalla painokuosilla, kaikki laadukasta ja miellyttävän tuntuista percale –puuvillaa. Pussilakana on ommeltu painon jälkeen kasaan, jotta sain printin jatkumaan tasaisen kauniisti läpi peiton jättäen huolitellun lopputuloksen.
Kuvioita olisin vielä tahtonut hioa, mutta aika ja seulat loppuivat kesken. Ensimmäisen valotetun seulan jälkeen en ollut yhtään tyytyväinen ja printin muotoa viilattuani tämä toinen olikin jo paljon parempi, mutta koska lähenevä aatto alkoi painaa stressiä päälle ja aikaa kolmannen seulan tekemiseen ei ollut, tällä mentiin. Ideasta tykkään paljon, kuten myös sommittelusta. Painojäljestäkin tuli sopivan graafista, mutta yksityiskohtia olisin vielä tahtonut hio, pilkunviilaaja kun olen. ;) Mutta joka tapauksessa, siinä se nyt on, sängyssä ja käytössä.
