Käsittämätöntä mitä vauhtia viikonloput (ja viikot!) menevät, eikä jouluunkaan ole enää kuin reilut pari viikkoa! Tähän asti olen selvinnyt ilman joulustressiä, mutta saa nähdä kostautuuko rento asenne jossain vaiheessa ja viime hetkille jätetyt asia pakkautuvat kiireeksi. Välissä nimittäin ei ole enää yhtään ohjelmatonta viikonloppua ja kunnon vapaapäivätkin käyvät vähiin. Tänään olisi ollut aikaa pistää joulusiivous käyntiin, mutta sen sijaan olemme ottaneet tosi rennosti ja olen viettänyt vastaheränneen lookissa koko päivän. Sopiva hetki siis tehdä pieni katsaus uniasioihin, vierailusta Unikulmassa on nimittäin ehtinyt vierähtää myöskin pari viikkoa ja saman verran on kertynyt öitä uuden peiton sekä tyynyn kanssa.
Olen tykännyt molemmista ihan tosi paljon, sekä tyynystä että peitosta, ja olen vakuuttunut siitä, että molemmat ovat parhaat koskaan omistamani. Erityisesti peittoa olen ehtinyt jo monessa välissä blogin ulkopuolella hehkuttaa, sillä siinä on juuri sellainen ylellinen tuntu, mistä olen pitkään haaveillut. Peitto on muhkea ja runsas, muttei todellakaan kuuma. Samaten tyyny on mainio, mukavan ryhdikäs ja tukee niskaa vanhoja tyynyjäni selvästi paremmin. Silti se on pehmeämpi kuin miehen mulle aikoinaan hankkima tempur-tyyny, jonka jämäkkyyteen en vain millään tottunut. Eli uusi tyyny ikään kuin poimii parhaat palat molemmista, ollen yhtä aikaa sekä tukeva että pehmeä!
Siitä huolimatta fiilikset ovat vähän ristiriitaiset, sillä Unikulmassa käynti sai miettimään untani entistä enemmän ja kehitti nukkumaanmenon yhteyteen uuden pienen stressinpoikasen. Näinä parina viikkona en nimittäin ole osannut mennä nukkumaan miettimättä, miten asioiden pitäisi olla ja kuinka paljon uneni kärsii nykyisissä olosuhteissa. Aina asentoa vaihtaessa mietin onko se hyvä vai huono ja miten se voisi olla vielä parempi. Tietty on tosi hyvä tiedostaa, että mikä olisi kropalle paras mahdollinen asento, mutta toisaalta nyt poden syyllisyyttä niistä huonoista ja keskityn entistä enemmän syyttämään sänkyämme, jossa joudun pyörimään pitkään ennen kuin löydän hyvältä tuntuvan asennon (joka sitten tietenkään ei ole se ergonomisin). Kiroan siis jälleen kerran taipumustani ylianalysoida.
Toisaalta taas nautin uudesta peitosta ja tyynystä, ja ne ovat etenkin aamulla sellainen ylellisyys, joista ei haluaisi irrottautua! Ja ehkäpä ajatuksetkin tasaantuvat pikkuhiljaa, tai sitten tämä vain johtaa siihen, että kaikki on hyvin vasta kun sänkyongelma saadaan ratkaistua. Olen miettinyt, että olisiko kolmannesta petarista apua pehmentämään pintaa ja siten helpottamaan nukkumista, vai onko ainoa ratkaisu uusi joustinpatja? Joka tapauksessa, uniasiat ovat olleet näinä viikkoina pinnalla poikkeuksellisen paljon!
Nyt jatkan inkivääriteeni hörppimistä ja siirryn miettimään huomista varustusta, luvassa nimittäin päivän mittainen maisemanvaihdos Hämeenlinnaan! Matkaa voi seurata vaikkapa Instagramista!
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
