Viimeiset puolitoista vuotta untani ovat piinanneet toistuvat painajaiset, oikeastaan en edes muita unia muista. Olosuhteet niissä muuttuvat, mutta juoni on jotakuin sama, pakenen henkeni edestä. Juoksen pakoon metsässä, labyrintissa tai tyhjässä kaupungissa, yritän etsiä piiloa autiotalossa tai missä milloinkin. Pelkään ja sydän hakkaa herätessä hulluna. Käytännössä jokaisessa painajaisessa (jonka pystyn muistamaan) olen ollut yksin ja uhattuna.
Tiedän, että yksi maailman tylsimmistä asioista on kuulla tuntemattomien unia, mutta koska arkipäiviä konkreettisemmin muutos tuntuu nyt näkyvän öisin, päivisin vielä totuttelen uuteen olotilaan, ajattelin tiivistää oheen viime viikon, eli ensimmäisen kotiviikkoni unet (kahta lukuun ottamatta, koska niitä en enää herättyäni muistanut).
- Työtuttuni kuolee (toissa viikon unessa näin työkaverini jäävän auton alle).
- Olen yksin junassa ja rata halkoo tiivistä synkkää metsää, joka jatkuu vierellä loputtomana jonona. En tiedä minne olen matkalla, mutta juna jatkaa tasaisen varmasti eteenpäin kohti mystistä määränpäätä.
- Olen liikkeellä pyörällä ja yritän päästä kotiin, eksyn välillä reitiltä sivuteiden umpikujiin, mutta aina löydän päätielle takaisin. Voimat ovat vähissä, mutta määränpää siintää kaukana edessä ja jatkan viimeisillä voimillani yritystä päästä perille.
- Istun Cafe Esplanadissa Hjallis Harkimon (??!!?) kanssa ja me juttelemme, hän kertoo urastaan ja kyselee, mitä minä haluaisin tehdä työkseni, mistä saan iloa ja missä haluisin nähdä itseni tulevaisuudessa.
- Maailma on saastunut liki elinkelvottomaksi ja velloo punaisessa liejussa, mutta muutosta ei tapahdu eivätkä ihmiset tunnu sitä edes tarpeeksi tahtovan. Etsin tieni ryhmittymän pariin, joka yrittää saada muutosta aikaan, siitäkin huolimatta, että valtaväestö kokee sen uhaksi. Liikun varoen ja varjoissa eteenpäin ja yritän levittää sanaa, saada konkreettista muutosta aikaan.
Eli siis tyystin erilaista kuin aiemmin. Tuskin tarvitsee olla kummoinen keittiöpsykologi nähdäkseen, että alitajuntani taitaa työstää muutosta aika kovasti. Vaikka päivät ovatkin vielä menneet vähän kohmeessa, niin ehkä olen kuitenkin menossa eteenpäin? ;)
Neule: H&M / Hame: Zara / Kengät: Dinsko / Laukku: Michael Kors
Olen viime viikolta lähtien joka päivä elätellyt toiveita seuraavan päivän auringonpaisteesta, mutta mitä vielä, harmaata harmaan jälkeen. Tämä on niin kuolema tuoreille kuville, etenkin kun kamera muutenkaan ei pelitä kunnolla. Niinpä täytyy mennä ikivanhalla asukuvalla, joka löytyi koneelta, onneksi, alan nimittäin olla aikamoisessa kuvapulassa, joten aurinkoa kiitos (ei edes näköjään riitä valo, vaikka on päiväsaikaan kotona, huh miten synkkää)!
