Pidin tänään ensimmäisen somekoulutukseni, joka oli monella tapaa itselle iso asia. Se oli sekä itsensä ylittämistä että konkreettinen havahtuminen siihen, että oma osaaminen on sellaista, että voi ikään kuin myydä tietoa. Tai toisella tavalla sanottuna, pystyy omaa tietoa jakamalla auttamaan muita onnistumaan ja kehittymään omassa työssään tai yritystoiminnassaan. Itsensä ylittäminen taas, noh, tarviiko tässä enää introverttikorttia nostaa ties kuinka monetta kertaa esiin?
Ystävä soitti illalla, vaikka kirjoitinkin viestiin, etten ole ihan varma, jaksanko nyt oikeastaan puhua. Takki oli ihan tyhjä. Mutta pieni puhelu teki oikeastaan hyvää. Ystäväni, joka on vuodesta ja elämänvaiheesta toiseen sellainen luottopilarini, joka jotenkin kummasti onnistuu aina valitsemaan oikeat sanat ja muutenkin myötäelää hämmentävällä empatialla, muistutti miettimään itseä kymmenen vuotta sitten. Jos silloin olisi edes ajatuksen tasolla kuvitellut itsensä missään muodossa kouluttamaan tai ylipäätään johtamaan keskustelua tyystin vieraan oman alansa ammattilaisen kanssa, olisin todennäköisesti ollut suopeampi katoamaan maasta vähin äänin kuin kohtaamaan sellaisen tilanteen. Pitkälle on tultu siitä. Todella pitkälle.
Ei monet tällaiset sosiaaliset jutut ja esillä olemiset ole vieläkään itselle helppoja, ja vievät valtavasti energiaa. Siksikin tämänpäiväinen oli iso virstanpylväs itselle. Vaikka nyt on täysin uupunut olo, kuin olisi tehnyt vaativan urheilusuorituksen, tunnen silti samalla tyytyväisyyttä uskalluksesta haastaa itseäni uuteen ja ylipäätään harppauksen ottamisesta oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Lisäksi opin itsekin paljon, kuten vaikka miten kehittää ja täydentää omia materiaaleja, tai aikatauluttaa kokonaisuutta.
Tuli myös ihanan onnellinen olo siitä, että pystyin tarjoamaan sellaista, jonka toinen koki aidosti oman työnsä kannalta hyödylliseksi ja eteenpäin vieväksi. Toisin sanoen, sehän menikin paljon paremmin kuin osasin odottaa! Vaikka menomatkalla onnistuneesti kaadoinkin kokonaisen kahvikupin päälleni ja ensin hameeni oli läpimärkä kahvista ja loppuajan vain haisi ihanan intensiivisesti kahville. Joskus kai sekin olisi harmittanut enemmän, nyt otin asian vastaan lähinnä huvittuneena.
Ystävä oli jo tsemppaamassa isompiin koulutuskokonaisuuksiin, mutta taidan nyt vielä ihan suosiolla pitäytyä kysyntävatoisesti näissä yksilö- ja pienryhmäkuvioissa, joissa henkilökohtaisuudelle on paljon enemmän sijaa.
Neule: Oasis Pippa -neule, saatu blogin kautta / Hattu: H&M / Hame: Esprit /
Nilkkurit: Tamaris / Laukku: Cambridge Satchel Company
