Kotona pysyminen tulee kalliiksi. Some ja sähköposti nimittäin täyttyy muistutuksista ihanien brändien olemassa olosta ja ennen kaikkea erilaisista hätähuudoista sekä vienoista toiveista. Niin monilla pienyrityksillä ei mene hyvin ja toiminta saattaa tilanteen pitkittyessä olla jopa vaakalaudalla. Se osuu tietenkin itseä sydämeen. Se osuisi varmasti vaikken olisi yrittäjä itse, mutta uskon, että omakohtaisuus myös herkistää viesteille. Niinpä haluaisin tukea kaikkia, sillä Suomi on puollollaan ihania yrittäjiä ja kiinnostavia brändejä sekä konsepteja.
Mutta meinaa unohtua, ettei omakaan lompakko ole ehtymätön, ja etenkin tässä tilanteessa kun itse olen vähän samassa veneessä. En toki ole tilanteessa, jossa olisi henkilöstöä ja massiivisia juoksevia kuluja hoidettavana, mutta huomaan kyllä koronan suoran vaikutuksen työarjessani, enkä nyt puhu vain etätöistä vaan asiakastöiden määrässä. Maailma odottaa tulevaa, mutta suuria juoksevia kuluja kannatteleville pienyrittäjille se saattaa olla liikaa. Pitkittynyt tilanne voisi olla hyvinkin liikaa myös omankin työn kaltaiselle yrittäjälle, mutta en toki halua maalata piruja seinille vaan katsoa tilannetta rauhassa ja harkitsevasti eteenpäin.
Siitä huolimatta olen perso viesteille. Tänään kipitin kotoa parin korttelin päässä sijaitsevaan Chjokoon ostamaan suklaita yli 30 eurolla, kun näin eilen viestin somessa. Eilen taas kiidin Hakaniemen Patisserie Teemu Auraan kun luin Yrjönkadun kahvilan sulkemisesta.
Alkuviikosta tilasin Balmuirin huiveja Millan Putiikista luettuani varastotilanteesta ja samalla muistin ihanan Cilla’sin. Siitä taas kumpusi klikkailu Finnish Design Shopiin ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä syy vihdoin ostaa jo aikaa hankintalistalla olleita keittiötarvikkeita.
Lisäksi viikonloppuna Weecosin sähköpostisuora sai toimimaan, ja tilasin Lumin laukun ja Sanna Hopiavuoren Fran-frillahameen.
Ja mieli pursuaa ison määrän muitakin, mutta valitettavasti kaikkeen ei omat resurssit riitä, eikä suinkaan tarkoitus ole ostaa vain ostamisen vuoksi. Lähinnä ajattelen, että nyt on ihan hyvä hetki hankkia sellaista, jota on jo miettinyt pidempään ja jos kerran hankkii, niin miksei sitä tekisi sellaiselta yritykseltä, jolle jokainen kauppa on erityisen merkityksellinen.
Eikä suinkaan puhuta pelkästä materiasta, vaan näin palveluyrittäjänä kannustan muistamaan myös kaikki ne, jotka eivät ehkä voi vallitsevan tilanteen takia harjoittaa ammattiaan tai asiakkaat ovat hiljentyneet. Lahjakortti myöhempää varten on erinomainen idea!
Ja vaikka itse vähän otankin painetta siitä, että haluaisin tukea kaikkia, se ei suinkaan ole tarkoitus. Jos oma talous ei sitä salli, niin ihan vain vaikka somemaininta tai suositus voi olla pienyrittäjälle todella tärkeä asia. Tehdään siis yhdessä se, mitä omilla resursseillamme voimme! Ja pysytään tietenkin samalla sisällä, eli terveys ennen kaikkea ja osallistutaan etänä. Parasta mitä voi, on pyrkiä omalla toiminnalla vaikuttamaan sihen, että epidemia pysyy hallittuna ja levinneisyys minimissä.
Tärppejä voisi listata loputtomasti, mutta haluan mainita myös Torpan tyttö -puodin, konseptiltaan erityisen tärkeän IPI Kulmakuppilan (toistaiseksi suljettu), kauniita sohvia Suomessa valmistavan Haapala Furnituren (jonka sohvaa harkitsen vakavasti uuteen kotiin, sitten joskus kun sen aika koittaa) ja suurta uudistustyötä tehneen Voglian. Puhumattakaan pienistä kampaamoista, kukkakaupoista, kauneushoitoloista ja vaikka ihan tapahtuma- tai tuotantoyrityksistä.
