Ensimmäisen kerran Touko Laaksosen Tom of Finland teoksiin tutustuin aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten, jolloin äitini houkutteli (joskin olen maailman helpoin ylipuhuttava, mitä tulee uusiin näyttelyihin ja museovierailuihin) katsomaan Tom of Finlandin ensimmäistä museonäyttelyä. Ei millään tunnu, että siitäkin on jo niin kauan aikaa, mutta aika ja sen kulun nopeus, tiedättehän.
Eilen some kohkasi Taidehallin Tom of Finland – The Pleasure of Play -näyttelyn avajaisia ja se siirtyi saman tien omalle to do -listalle. Kun lauantaibrunssilla Elsalla selvisi olevan sama suunnitelma ja vieläpä kyseisenä päivänä, lyöttäydyin mukaan katsomaan näyttelyn heti sen ensimmäisenä virallisena aukiolopäivänä.
Näyttely tarjosi, mitä saattoi odottaakin, taidokkaasti tehtyjä piirustuksia, jotka eivät juuri jätä mielikuvituksen varaan. Kiinnostavinta antia olivat ehkä (siihen nähden, että olen kuitenkin nähnyt yhden Tom of Finland -näyttelyn jo aiemminkin ja työt muutenkin ovat tuttuja) oli alkuaikojen vihjailevammat ja jopa jollain tapaa pehmeämmät työt, joissa heijastui hauskasti ajankuva yksityiskohdissa. 40-luvun töissä värien käyttö viehätti visuaalista silmää.
Elsan kannustuksesta havahduin siihen, että pitäisi hankkia museokortti. Äitini on sellaisen jo pidempään omistanut ja kehunut sitä useassa välissä. 59 euron hintainen vuosikortti maksanee itsensä nopeasti takaisin puhumattakaan siitä, että lisää varmasti museoissa ihan ex tempore käymistä.
11 comments
k
Kuva näytteistä päätellen, aineisto ei mielestäni ole lapsille sopivaa katseltavaa, kuten ei myöskään miesten lehdet.
Anna-Maria
Yritin ottaa kuvat niin, että itse taide jää enemmän taka-alalle ja postausta tehdessä myös oletin, että blogini lukijat ovat aikuisia :)
k
Kritiikki ei kohdistunut kuviisi eikä alkuperäiseen taiteeseen. :)
Anna-Maria
Ah, kiitos tarkennuksesta – ymmärsin ensin väärin, että postaus ei olisi ollut sovelias :)
Elsa
Näyttely ei tosiaan ole lasten näyttely, mutta myös lapsen ikä vaikuttaa siihen miten taiteen kokee. Tom of Finlandin kuvat voivat olla isommalle lapselle kiusallisia ja pelottavia ja he eivät välttämättä osaa käsitellä tematiikkaa. Oman lapseni tapauksessa asia on vähän eri, sillä hän on niin pieni että näkee asiat vain pippeleinä ja poliiseina ja on sanavalmis kertomaan näkemästään. Me pysyimme lähinnä noiden nahkahousukuvien luona ja muutaman vuoden vanhempaa lasta en olisi ottanut ollenkaan mukaan. Nyt lapsi kuitenkin oli mukana kun näyttelyyn mentiin hetken mielijohteesta, mutta mikäli kuvat olisivat pelottaneet tms, olisimme menneet pois. Keskustelimme myös jälkikäteen kuvista, ettei pippelit oikeasti ole niin isoja yms. En siis sano, että suosittelisin näyttelyä lapsille, mutta pitää muistaa ettei pieni lapsi näe asioita samoin kuin aikuinen. Omalle lapselleni ne oli kiinnostavia piirroksia ja hän halusi vielä kortinkin muistoksi näyttelystä, tässä tapauksessa homma toimi siis ihan hyvin. Enemmän tuo lapsi taisi silti järkyttää näyttelyssä, kuin näyttely lasta.
Alva
Järkkyä, että joku vie pienen lapsen katsomaan pornoa. :(
Alva
Piti vielä lisätä, että jos vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa hyvinvoinnista, netistä löytyy asiantuntijoiden, kuten lastenpsykiatrien huolestuneita kannanottoja pornon vahingollisuudesta lapsen kehitykselle.
:(
Vivi Vinna
Museokortti kannattaa ehdottomasti hankkia, varsinkin, jos asuu Helsingissä -sillä pääsee niin moneen paikkaan! :) Ja tulee käytyä myös sellaisissa paikoissa, joihin ei muuten tulisi mentyä. :)
Anna-Maria
En ennen tajunnutaakn, miten monipuolinen se on – hintakin on varsin kohtuullinen! Ja toisi kyllä kummasti uutta syvyyttä kotikaupunkiin kun voisi ihan ex tempore poiketa uusiin museoihin. Täytyykin hankkia se :)
Saara
Joo museokortti! Mullakin on :) Sit mennään kaikkiin museoihin koko ajan <3
Anna-Maria
Oi, täytyykin ehdottomasti hankkia se!!