Tai tarkalleen ottaen Romanian Transilvanian alueella sijaitsevasta Sighiasorasta, jossa todella tuntuu kuin olisi tullut tiputetuksi keskelle postikorttia! Upeat maisemat avautuvat ihan joka suuntaan, hullusti vinksallaan olevat harjakatot piirtyvät kumpuilevaa maisemaa vasten ja eriväriset talot vierustavat mukulakivikatuja. Kylä on jtodella herkullinen, kuin salmiakkikarkki. Ei hattaraa eikä vaahtomakeista, vaan rouhea, voimakas ja persoonallinen. Näitä katuja kävellessäni näin itseni mielikuvissani samoissa maisemissa syksyn jo tultua, kun lämpötilat ovat laskeneet ja ajaneet suurimmat turistimassat muualle. Näihin maisemiin syksyn tuoksu ja lähenevä talvi, usva ja kuulas ilma sopisivat täydellisesti korostamaan jo olemassa olevaa tunnelmaa.
Sighiasorassa olisi helppo uppoutua lukemaan vampyyritarinoita, kerrata Grimmin veljesten satuja tai ihan vain fiilistellä vuosisatoja havisevaa historiaa. Joka tapauksessa, kaltaiseni synkkiä tarinoita, rappioromantiikka ja ajan kerroksia rakastava ei mitenkään voisi olla pitämättä paikasta. Jos edellinen kohteemme Sibiu oli harmonisen kaunis täydellisine aukioineen ja hempeine taloineen, on Sighiosorassa toisenlaista särmää, sitä tiettyä rouheutta ja mystiikkaa, jolle aivan erityisesti sytyn.
Tätä kirjoittaessani katseni hakeutuu kaupungin sydämessä sijaitsevan hotellimmen ikkunasta ulos ja tavoittaa kivenheiton päässä sijaitsevan kellotornin, kaupungin maamerkin, jonka piparkakkureunainen ja eriparivärinen harjakatto kohoaa kohti taivasta. Näistä maisemista ei ole kiire minnekään ja onneksi saamme viivähtää Karpaattien kupeessa vielä pari päivää ennen suuntaamista rannikolle.
