Ensimmäisessä illassa Tbilisin toukokuisessa yössä oli taikaa.
Edellisyönä olin saapunut tuohon pitkään haaveilemaani kaupunkiin. Innostus poreili vielä tuoreena kehossa ja kierreltyäni päivän vanhaa Tbilisiä ja kavuttuani kaapelivaunulla ylös Narikalan linnoitukselle olin entistä vakuuttuneempi, etten ollut odottanut suotta. Ensimmäisessä illassa oli vielä aluillaan olevan matkan lumoa, mutta samalla odotusten täyttymistä. Lisäksi se oli synttäri-iltani, tavallaan. Oikeastihan täytin vuosia jo edellisellä viikolla, mutta mies oli vihjannut, että juhlistetaan vasta Tbilisissä.
Kaupunkipäivän jälkeen suuntasimme vielä Mtatsminda Parkiin, kaupungin siluettia särmittävän vuoren päällä sijaitsevaan ja sen mukaan nimettyyn huvipuistoon. Joimme punaviiniä puistossa ja katselimme likeltä valtavaa tv-tornia. Kiertelimme vaatimattomien laitteiden lomassa ja matkalla hotellille sain iloisenvärisen ilmapallon. Sen mitä vappupäivän Hanko ei tarjonnut, Tbilisin Rustaveli Avenue paikkasi.
Puin ylle kukkamekkoni ja suuntasimme miehen varaamalle illalliselle Tbilisin vanhaankaupunkiin, kehuttuun georgialaiseen ravintolaan.
Vastassa oli lumoava valo- ja viiniköynnösten koristelema kuja ja idyllinen elävän pianomusiikin täyttämä ravintola Orshimo (Erekle II 7). Kapusimme puuportaita toiseen kerrokseen, aina tunnelmallisen ruokasalin ohi pienelle parvekkeelle, meille varatulle. Epätodellisen satumainen paikka, sellaisen, jollaisia on kuvitellut mielessä lähinnä kaunokirjallisuuden maalaamista teksteistä. Ilma tuoksui lempeälle, katolta valuvat köynnökset suojasivat parveketta ja pöydässä värisi hiljaa punaisen lasimosaiikin ympäröimä kynttilä.
Alkuun paikallisia juustoja lisukkeilla, pääruoaksi georgialaisen keittiön kasvisannoksia. Oheen paikallista punaviiniä, tietenkin. Georgia on viinimaa, joten paikallinen viinitarjonta on runsas, herkullinen ja edullinen.
Katselin lumoutuneen illan hidasta hämärtymistä ja kaupungin valojen syvenemistä. Vuorenrinne muuttui valopisteiden täplittämäksi ja alhaalla kadulla illallistavat toivat tunnelmaa sopivan etäältä. Nojauduin parvekkeen siroon kaiteeseen ja kerta toisensa jälkeen unohduin näkymään. Tunsin liikutusta. Onnea, että sain olla juuri siinä. Mikä täydellinen myöhäisen synttäri-illallisen viettopaikka, romanttisempaa on vaikea muistaa.
Jaetulle kärkisijalle ehkä pääsee kymmenen vuoden takainen syntymäpäiväillan jokiristeily, illallinen intiimin veneen keulassa Bangkokin yössä ja eteen lyhtyjen valossa kannettu kakku. Siinä oli jotain samaa taikaa, näkymiä ja kokemuksia, jotka piirtävät muistoja mieleen loppuelämäksi.
Ulkona syöminen on ihanaa.
Rakastan hetkiä kun lempeä yöilma osuu iholle, eikä kylmä saa kaivamaan huivia laukusta. Juuri sellainen ilta oli tuona maanantaina. Georgian tyypilliset kevätsadekuurot löysivät kaupunkiin vasta myöhemmin.
Orshimo saa lämpimän suosituksen. Tunnelmallinen ravintola ja loistava tilaisuus kokeilla paikallisen keittiön herkkuja. Vakka georgialainen ruoka onkin lihapainotteista, pääsääntöisesti kuitenkin valikoimasta löytyy edes jokin kasvisruoka, kuten vaikka grillattuja kasviksia, perunapannu tai etäisesti riisuttua pizzaa muistuttava paikallisruoka, khachapuri.
Lämmin yö sai jatkamaan matkaa jalan. Taitoimme liki virtaavan Kura-joen kupeeseen, aina upeasti yövalaistulle kaarevakattoiselle Rauhan sillalle ja hengitimme kaupungin tunnelmaa.
Oopperan kupeessa sijaitsevalle hotellille kävelimme rauhassa, oikeita ja vääriä katuja valiten, mutta ajasta välittämättä. Niitä hetkiä, jolloin ajan mielellään hidastaisi, tai jopa pysäyttäisi.
