Jos jolloinkin, niin tänään iltapäivällä kotiin päästessä tapahtui syvä henkinen huokaus: onneksi on perjantai.
Mieletön väsymys iski, tai oikeastaan se iski jo aiemmin, mutta ohitin tuntemukset tietoisesti. Olo tuskin on vain kiireen aikaansaamaa, vaan kurkkuun eilen ilmaantunut kaktus lienee osatekijä yhtäkkiselle tyystin vetämättömälle ololle. Mies on ollut jo viikon kipeänä, itse olen toivonut säästyväni tartunnalta. Yleensä säästynkin. Siksi toivon, että tämän illan peiton alla hautuminen ja sinkkitablettien imeskely selättää orastavat tuntemukset ja huomenna olo on kuin uudesti syntynyt.
Suosikki pikkumusta arkeen
Tämä mekko on ollut yksi talvikauden lempparivaatteitani, vaikkei sitä kovimmilla pakkasilla olekaan voinut ohuiden hihojensa puolesta käyttää. Useisiin käyttökertoisiin ja ylipäätään suureen tykästymiseen nähden on suorastaan outoa, ettei mekko ole tainnut vielä asukuvien muodossa näkyä blogissa. Nyt sain onneksi muutaman kuvan nopeasti, mutta toivottavasti toisella kertaa paremmin.
Tämä villasekoitemekko on monella tapaa ihana, ja siinä on vienoa Chanel-henkeä olematta kuitenkaan liian pramea. Klassinen musta käy moneen. Mekko on ollut päällä niin illanvietossa kuin arjen tapahtumissa toimistosta lähtien. Vaikka mekko onkin yksivärinen, se on kaikkea muuta kuin tylsä. Polka dot -pilkkuiset sifonkihihat, söpöt taskut ja muut yksityiskohdat tekevät siitä kiinnostavan.
Se on myös superlaadukas ja miellyttävä päällä. Lisäksi kyseessä on kotimainen design, mekko on nimittäin Flemarilla sijaitsevan Vejitsin, josta Roomassakin mukana ollut kukkamekko on. Siitäkin pidän todella, mutta tämä on vieläkin monikäyttöisempi. Ajaton ja tyylikäs.
Huomasin muuten juuri tätä kirjoittaessani, että samainen mekko on parhaillaan alessa täällä IVALOn verkkokaupassa, tämä oma mekkoni on blogin kautta saatu.
Mekko: Vejits, saatu blogin kautta / Takki: Mango / Huivi: A+More /
Nilkkurit: ALDO / Korvakorut: & Other Stories / Kello: Rosefield
Kuvat: Elsa, Oi mutsi mutsi
