Tästä kuvasta löytyy monta herätehankintaa. Tai riippuu, miten heräteostoksen määrittelee. Tässä tapauksessa (kukkakimppua lukuun ottamatta) nopeasti ja lennossa tehtyjä hankintoja, mutta tavallaan kuitenkin pitkän alitajuisen sulattelun lopputulemia.
Ruskea nahkalaukku
Olen jo pidempään haikaillut ruskean työkelpoisen laukun perään, sellaisen, joka imee sisäänsä ainakin läppärin. En kuitenkaan ole tehnyt asian eteen mitään, kunhan ajatellut, että sellainen olisi kiva. Eilen poikkesin Stockalla ihan muissa asioissa, mutta päätin kurkata samalla laukkuosaston siitä muutenkin ohi kulkiessa.
Kun näin tämän LUMIn laukun 40 prosentin alessa, oli se siinä. Mietin ostopäätöstä ehkä viisi minuuttia, mutta mitäpä sitä miettimään kun hinta ja palaset loksahti paikoilleen. Itse asiassa, olin tätä joskus normaalihintaisenakin ihaillut, mutta nyt hyvässä alennuksessa ei ollut mitään syytä jättää ainoaa kappaletta muiden saaliiksi. Tänään laukkua käyttäessäni tykästyin ostokseen entistä enemmän. Se on makuuni sopivan yksinkertainen ja klassinen, ja vieläpä ruusukultaisilla yksityiskohdilla tehostettu.
Kamera
Olen jo pidempään haaveillut uudesta kamerasta. Olin oikeastaan ajatellut siirtyväni seuraavaksi järeämpään, mutta huomaamatta mieleen hiipi haave kamerasta, joka sopisi helposti käsilaukkuun ja olisi näppärä ottaa matkallekin mukaan. Sitten asiat etenivätkin nopeasti.
Täysverisenä Canon-tyttönä en ollut luonut silmäystäkään Olympukseen, se olisi tuntunut lähes syntiselle. Mutta yksi asia johti toiseen ja hetkessä sain päähäni, että itse asiassa Olympuksen minijärkkäri saattaisi sittenkin olla oiva. Viime viikolla haavoja kotona parannellessa oli ilmeisesti liikaa aikaa roikkua illat netissä, niinpä luin arvosteluja ja vertailin hintoja ja ennen kuin huomasinkaan, oli uusi kamera laitettu tilaukseen. Se saapui vähän aikaa sitten ja nyt ihmettelen uutta kevyttä ja kaunista kameraa, tykästynkö, ihastunko? Ainakin hetken vaatii, että löydän tuntuman. Ensi viikolla uusi kamera ja samalla hankittu vähän parempi objektiivi pääsevät ihan kunnolla testiin!
Matkaopas
Oikeastaan omistan jo Prahan matkaoppaan, mutta se on jossain varaston uumenissa. Koska rakastan matkakirjoja, hankin siitä huolimatta uuden. Ja Praha, sekin on jo nähty. Ensimmäisen kerran 19-vuotiaana, toisen kerran viisi vuotta sitten. Ja nyt, tai siis viikon kuluttua. Matkakohde oli muutaman pakollisen kriteerin summa, toisin sanoen tiettyihin päiviin, tietylle lentoyhtiölle ja tismalliseen aikahaarukkaan sopiva. Muuten olisin lähtenyt idemmäksi, jonnekin, missä en ole vielä käynyt, kuten vaikka Ukrainaan. Toisaalta, Prahaan on kiva palata. Lisäksi pidennetyn viikonlopun aikana tarkoitus on reissata myös maan sisällä Karlovy Varyyn, joka kuvien perusteella vaikuttaa kerrassaan ihastuttavalta kylpyläkaupungilta lähellä Saksan rajaa. Jos aika sallii, myös Plzen olisi kiva nähdä.
Mutta tämä matka on toisenlainen muutenkin. Ensiksi, tämä on meidän ensimmäinen yhteinen. Jos ei lasketa lähialueen kohteita, kuten pian parin vuoden takaista pikavisiittiä Tampereelle, kesäistä Raumaa tai syksyistä viikonloppua Tallinnassa.
Huolimatta siitä, että tämä kuvio on jatkunut pitkään, tämä on myös ensimmäinen kerta kun tulemme olemaan näin pitkään yhtäjaksoisesti yhdessä. Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin yli kahden vuoden historialla. Mutta kuten aiemmin saatoin ohimennen mainita, tässä suhteessa on muutoinkin ollut jotain ulospäin vähäeleistä, jopa kätkettyä. Olemme nähneet säännöllisesti, mutta pitkälti arkikuvioiden ulkopuolella.
Jossain vaiheessa kai on kohdattava miten yhdessä olo jatkuu. Tai en tiedä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vihaan ihmissuhteisiin liitettynä kuuluu ja pitää –sanoja, ja sitä enemmän uskon siihen, että on lukuisia erilaisia vaihtoehtoja elää ja olla. Kokemuksen kautta tulen myös epävarmemmaksi siitä, että se paras tapa itselle olisi jotain perinteistä, ja yhä kiinnostuneempi olen huomioimaan erilaisia vaihtoehtoja.
Joka tapauksessa, yhteisen matkan puolesta puhuin puolesta jo kaksi vuotta sitten, kun kaikki oli ihan liian epävarmaa. Sanoin, että mikä olisikaan parempi tapa tunnustella toisiamme kuin lähteä reissuun. Mutta siemen on itänyt hitaasti. Nyt matka oli molempien mielestä hyvä idea, mahdollisuus kokeilla yhdessä oloa hetki pidempään.
Odotan sitä monella tapaa, mutta myös salaa jännitän aikaa sen jälkeen. Syventyykö kahden vuoden esileikki, joka on ollut enemmän hetkiä ja vähemmän tulevaisuutta. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme sentään löytäneet omanlaisen rytmin ja päässeet samalle viivalle siinä, että tämä on jotain enemmän. Tapailua, seurustelua. Määritelmä toki on toisarvoista, yhteisymmärrys tärkeintä. Kai syvin ja kirpaisevin kysymys on, onko se sitä myös lähitulevaisuudessa.
