Parin päivän ekstravapaat ovat havahduttaneet siihen, että taidan olla loman tarpeessa. Olen panttaillut lomapäiviä, koska ajatus niiden käyttämisestä kotikulmilla tuntuu tyhmältä, mutta nyt koen, että välipäivien nappaaminen vapaaksi ei ehkä sittenkään olisi ollut hullumpi idea. Mutta alkuvuonna sitten pidempi loma.

Joulu on siis sujunut melko kivuttomalla tavalla. Nukkuen, paljon. Olen yrittänyt antaa itselleni mahdollisuuden levätä näinä päivinä, enkä väkisin yrittää tavoitella jouluoloa. Oikeastaan olen nukkunut niin paljon, että etukäteen hieman arastelemani pitkät pyhät eivät tällä kertaa ole tuntuneet yhtään hullummilta. Päinvastoin, päivät ovat kuluneet yllättävän nopeasti. Tai yöunieni pituuksiin peilaten ei ehkä sittenkään niin yllättävää, nopeastihan päivä kuluu jos merkittävän osan siitä haukkaa nukkuminen. Enkä ole yrittänytkään muuttaa asiaa vaan päinvastoin, olen viipyillyt sängyssä ihan kunnolla ja katsonut ilman huonoa omaatuntoa HBO:n tarjontaa. Tällä kertaa aika ihanaa!

Joulu on siis ollut suurimmaksi osaksi lepoa ja vain hyvin vähän mitään jouluista. Ehkä se osaltaan on tehnyt tästä niin helppoa, koska päivät ovat tuntuneet vain pidennetyltä viikonlopulta, tulee tavoitteetkin omaan oloon asetettua sen kautta, ei joulumielikuvan myötä.

Jouluisuutta ja iloa näihin päiviin toi niinkin pinnallinen asia kuin lahjat. En odottanut yhtään lahjoja, mutta sen sijaan sainkin monta pientä somaa juttua. Se teki olon häkeltyneeksi ja otetuksi. Olipa ihanaa tulla odottamatta muistetuksi. Siitä tuli ihana lämmin fiilis! Lisäksi en saanut mitään turhaa tai väkisin annettua, vaan pelkästään ajatuksella juuri minulle annettuja juttuja, joista ihan varmasti jokainen pääsee käyttöön – tai on jo päässyt. Ehkä kiitos juuri joulua vasten peilin reunaan ripustetun Torpan Tytön tekemän unisiepparin, olen nukkunut viime päivinä niin käsittämättömän hyvin.

Katso myös nämä