- Naurahdin ironisesti, että puolestani vuosi saisi olla jo pulkassa. Tiedän, vuoden teoriassa hehkuvin aika on vasta aluillaan, mutta oma mieli on laahannut maata niin, että olen pahoitellut varmaan jokaiselle viime päivien aikana tapaamalleni ihmiselle olevani huonoa seuraa.
- Havahduin siihen, kuinka vähän viikonloppuja näissä kesäkuukausissa onkaan. Apua.
- Korkkasin museokortin Amos Andersonin taidemuseolla. Ja se on kuulkaas vasta alkua!
- Ihmettelin, missä on luvattu myrsky. Aamun sadekuuro vaihtui auringonpaisteeksi ja mukana oli vain sadesään asusteet. Metafora elämästäni; kun paistaa, olen varautunut myrskyyn ja kun on aurinkolasit ja kesähame päällä, kylmä tuuli repii ja sade kaatuu niskaan. Haha, tiedän, en ole järin pirteällä tuulella.
- Olen hämmästellyt kummipojan kasvua. Joka kerta kun nähdään, tyyppi on isompi ja piirteet muotoutuneet. Ihmeellistä.
- Hymyiltiin toisillemme, minä ja kummipoika. Ihana pieni ihminen!
- Yritin metsästää museokaupasta kivaa posteria kotini seinälle. En löytänyt. Petyin.
- Kahvittelin ystävän kanssa. Sain energiaa.
- Lounastin ystävän kanssa. Rentouduin.
- Mietin, kuinka monta ystävää olenkaan viime päivinä nähnyt. Seura on tehnyt hyvää.
- Kävin sovittamassa silmälaseja, koska sain päähäni, että haluan sellaiset. Ehdottomasti. Ei en oikeasti tarvitse.
- Rakastuin Odd Mollyn kesämallistoon. Niissä vaatteissa on jotain, sellaista boheemia rentoutta, joka tekee omankin olon kepeäksi. Haluan olla kuten Odd Molly.
- Viime viikkojen hempeiden ja lempeiden biisien jälkeen olen kuunnellut tänään repeatilla (ja ehdottomasti kovalla), niin kävellessäni keskustassa kuin naapureiden iloksi kotona, Hypnogajan versiota Here comes the rain again -biisistä.
- Sotkenut, mutten siivonnut. Ehkä joku päivä pitäisi.
- Unohtanut, että olisi oikeasti pitänyt tehdä pari oikeasti tärkeääkin asiaa. Mutta ehtiihän vielä?
