Elämme kiireisiä aikoja. Tai ainakin minä elän. Kalenterini ei ole koko viime vuoden aikana ollut yhtä täynnä aikaa ja ajattelua vaativia asioita kuin mitä se nyt viimeisen kuukauden aikana on ollut. Tulevaisuus tuottaa työtä, mutta toivottavasti jossain vaiheessa myös maksaa vaivasta. Vein tänään aamulla meidän lähi-itsepalvelukirppikselle kasan vaatteita myyntiin. Ärsyynnyin postin korkeisiin kuluihin niinpä en jaksanut enää valjastaa huuto.netiä käytöön vaan totesin, että helpompi näin. Pääasia, että pääsisin eroon turhana seisovasta tavarasta ja tietty mieluiten niin, että siitä jäisi edes jotain käteenkin.
Palatessani kotiin iski väsymys. Olen ollut niin aktiivinen viime aikoina, että introvertti ytimeni koki pakottavaa halua käpertyä yksinäiseen nurkkaan kaikessa hiljaisuudessa ja irrottautua muusta maailmasta vähäksi aikaa. Loppujen lopuksi se oma aika jäi lyhyeksi ja sain tsempattua itseni lähtemään jo aikaa sitten kalenteriin iskemääni teetastingiin. Hyvä että lähdin. Mitä nyt tulin huitaisseeksi shampanjat pitkin seiniä (ja siinä sivussa vähän pitkin kaikkea muutakin aina tarjoiluista pöytäliinaan), mutta noin niin kuin muuten oli kivaa. Mutta silti, jonkinlainen syvä kaipuu pienen hetken täydelliseen hiljaisuuteen on ollut erityisesti tänään pinnalla. Onneksi se ei vaadi paljoa, lyhytkin nollatila tekee ihmeitä ja mahdollistaa sen, että jaksan taas puurtaa tavoitteideni eteen. Ja niiden jos minkä vuoksi olen valmis hyppimään mukavuusrajojeni ulkopuolelle ihan niin paljon kuin tarve vaatii.
Hame: Karen Millen / Pusero: ASOS / Kaulakoru: Lindex / Saappaat: Billi Bi* / Vyö: Global / Laukku: LUMI*
*saatu blogin kautta
Kuvat: Ansku / Shoe Lover
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
