Tämä viikko on merkityksellinen asunnolla, sillä näitä päivä voisi kai kutsua valmistumiseksi. Kirjoitin rappukäytävän lappuunkin, että enää pari päivää ja sitten remonttihäly on ohi. Huomenna on omia valmisteluita ja torstaina tehdään sähkötöitä ja viimeisiä kalusteasennuksia, sitten sanot heipat niin sähköasentajalle kuin jälkimmäiselle remonttiammattilaiselle. Oikeasti kyllä tulen vielä jossain vaiheessa kutsumaan remppaajan takaisin pieniä asennuksia varten, mutta sen aika on myöhemmin kun pyyhekoukut, suihkuhyllyt ja sen sellaiset on hankittuna ja paikat valmiiksi päätetty. Ei asunto toki ihan vielä ole valmis, valmiiksi sitä voi kai kutsua sitten kun saadaan loputkin vedet virtaamaan, mutta se tapahtuu vasta kun tasot on asennettu kylpyhuoneeseen ja wc-tilaan. Tässä kuussa joka tapauksessa paketissa ollaan pieniä viilailuita lukuun ottamatta, mutta ne eivät estä asumista.
Jos vielä pari kuukautta sitten en ollut valmis remontin loppumiseen, niin nyt kyllä olen. Mutta sekin johtuu etupäässä siitä, että lompakko alkaa olemaan todella tyhjiin imetty, enkä haluaisi enää yhtään remonttilaskua maksettavakseni, mutta harmillisesti loppulaskuja vielä muutama tulee. Loppukevään (tai noh, loppuvuoden) saakin sitten yrittää epätoiveisesti paikata mitä paikattavissa on.
Muuten arki onkin rämpimistä lumessa remontin, evakkokodin ja työjuttujen välillä. Viikonloppuna meillä on tarkoitus poiketa Karkkilassa, mikä näissä olosuhteissa on luksusta. Eikä todellakaan itsestään selvää. Yhden kerran jo siirrettiin matkaa koronatilanteen takia ja edelleen ollaan joka päivä arvioitu tilannetta, mutta näillä näkymillä kuitenkin vihdoin menossa. Maskit on matkassa ja bussi menee melkein ovelta ovelle, joten eiköhän tuon poikkeamisen saa fiksusti hoidettua.
Villakangastakki: Voglia, saatu blogin kautta / Laukku: Coach / Kaulahuivi: A+more /
Nilkkurit: Vagabond / Pipo: Marita Huurinainen
