Meillä oli eilen oikein kovin kultturelli olo. Aurinko paistoi ja sää oli yllättävän lämmin, syksyksi. Kohtasimme Shoe Loverin Anskun miehineen Rautatieasemalla ja ajattelimme sivistää itseämme kaupungin taidetarjonnan äärellä, kuten vaikka sellaisten kuin Muotiratikan ja Teatterin, tosin sinne Teatteriin päädyimme vasta huomattuamme, että sana yö ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikki tapahtumat pyörisivät läpi yön. Mutta ei mennä asioiden edelle, sillä sitä ennen ehdimme myöhästellä monesta paikasta.
Kuten Muotiratikan viimeisestä kierroksesta. ”Nopea” illallinen Empire Plazassa kadotti ilmeisen kokonaan ajan tajun ja satuin katsomaan kelloa tasan kymmenen minuuttia ennen vikan kierroksen lähtöä, ruokia vasta viimeistellessämme. Meillä kävi tuuri ja ehdimme vaikka luulimme jo myöhästyneemme, mutta hypättyämme ratikkaan tajusimme, ettei tämä viimeinen ajelu pysähdykään reitin varren eri pisteissä vaan jatkaa suoraan Kallioon Muotiratikan omaan pop up -myymälään. Siellä täpötäydessä ratikassa savukoneen sumentaessa ilmaa ja tanssimusiikin pauhatessa pitelimme kiinni töyssyissä ja haikeina katselimme matkanvarren pikkuputiikkeja, olisi ollut kiva poiketa niissäkin. Ilmeisesti on järjestettävä omatoiminen putiikkikierros joku päivä, sillä Helsinki on täynnä pieniä kauppoja, joihin janoan päästä tutustumaan paremmin!
Ehdimme kuitenkin tapahtuman päättävään muotinäytökseen, tai olisimme ehtineet, ellemme olisi poikenneet Sandrossa lasillisella ja unohtaneet jälleen ajankulun. Niinpä myöhästyimme. Seisoimme kadulla toimettomina ja katselimme haikeina, kuinka valoja kannetaan takaisin sisään. Päätimme jatkaa muiden seikkailujen pariin ja palasimme takaisin keskustaan. Innoissamme ajattelimme kurkata Rautatientorin ruokatelttaan, mutta päästyämme paikalle, huomasimme senkin juuri sulkeutuneen. Myöhästyimme siis sieltäkin.
Toiveikkaina ajattelimme, että eiköhän Espalla sentään vielä tapahdu, olihan kuitenkin pikemminkin ilta kuin yö. Odotimme näkevämme valoesityksiä tai kiehtovia rakennelmia, mutta puiston olivatkin valloittaneet kotiintuloajan ylittäneiden nuorten performanssitaiteen voimin tekemä kannanotto alkoholilainsäädäntöön. Tai sitten vain viettivät iltaa kaveriporukoilla. Joka tapauksessa meidät pelasti kohmettumiselta tien päässä loistavan Teatterin kutsuva valo ja hetken päästä elämä hymyili jälleen mukavalla sohvalla vähän rosé -kuohuvaa siemaillen. Että sellainen taiteiden yö. Vähän taidetta, mutta paljon naurua!
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
