Ajankulun nopeuden päivittelyllä voisi aloittaa myös tämän postauksen. Vietimme nimittäin ihanaa sunnuntaipäivää Elsan ja Kaamoksen kanssa Suomenlinna ihan muutama päivä sitten. Eikun. Oikeasti kaksi viikkoa sitten. Mitä ihmettä? Ja koko sen ajan olen ollut muka kirjoittamassa tätä postausta. Hui, päivät vain katovat.
No joka tapauksessa, se sunnuntai oli ihana ja tuli todella tarpeeseen. Juhlien jälkeen iski melankolia – joko se odotettu päivä oli ohi. Missä kaikki ihana ihmiset, musiikki ja ruoka? Lauantain makasin koomassa peittokerrosten alla jaksamatta edes siirtää kakun rippeitä pöydältä muualle. Kun valittelin maassa laahaavaa mieltä Elsalle, sain ehdotuksen lähteä sunnuntairetkelle Suomenlinnaan. Täydellistä!
Sää oli harmaa ja kolea (tosin ei niin kolea kuin nyt), mutta se ei haitannut. Ilmeisesti ei haitannut montaa muutakaan, sillä massat olivat liikkeellä Pokemoneja jahtaamassa. Hölmönä olin kuvitellut, että syksyinen sunnuntai Suomenlinnassa olisi ihanan rauhallinen.
Mutta löytyi rauhaakin. Poikkesimme reiteiltä, kurkimme pimeisiin käytäviin taskulamppujen kanssa ja tasapainoilimme rantakivetyksellä. Istuimme syömään munkkeja kalliolle, kunnes lokkien päällekäyvä asenne sai peruuttamaan takavasemmalle ja vaihtamaan maisemaa.
Kiireetön kävely ympäri saarta teki hyvää. Seura teki. Mieliala kohosi askel askeleelta ja tunti tunnilta, iltapäivällä jo hymyilin ja hutera olokin oli tiessään. Lähtiessä istuttiin vielä panimoravintolaan lämmittelemään ja karistamaan pois iholta syvälle hiipinyttä syysviileää.
Jälleen siis yksi asia, mitä pitäisi tehdä useammin.
Tai oikeastaan kaksi.
Käydä Suomenlinnassa muulloinkin kuin kesällä, vaikka ihan vain ex tempore. Näin Helsingissä asuva kun pääsee sinne kuukausilipulla ja lauttamatka on lyhyt. Miksei poikkeaisi vaikka vain iltakävelylle kauniina syys- tai kevätiltana? Ja toiseksi, tehdä jotain tällaista ystävien kanssa. Vähän niin kuin Ilonan kanssa päivä Vallisaaressa alkukesästä (mitä ihmettä, joko siitäkin on yli neljä kuukautta?). Tekeminen on aina vähän eri kuin kahvilla istuminen, vaikka sekin toki ihanaa on.
