Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Vaakuna Helsinki
Viime viikot ovat olleet kovin kiireisiä, mieli on ollut levoton ja olen nukkunut huonosti. Viikonloppuja on odottanut kohtuuttoman paljon, vaikka huomaankin, että silloinkin ajatukset lipuu herkästi töiden pariin. Olenkin kokenut polttavaa matkakuumetta, reissuilla kun pääsee irrottautumaan arjesta ja saa väkisinkin ihan muuta ajateltavaa. Vaikka ei se oikeasti ole juuri matkat, vaan rutiineiden rikkominen, uudet ympäristöt ja toisella tavalla aktivoiva tekeminen, joka mielen saa muualle. Sen voi siis yhtä hyvin kokea lähellä siinä missä kaukanakin.
Tällä hetkellä aikataulut eivät ole antaneet mahdollisuutta yhtään kaukaisiin tai pitkiin irtiottoihin, mutta onneksi maisemanvaihdoksen voi tehdä ihan kotikaupungissakin ja kokea ilman virallisia lomapäiviä pienen irtioton. Hotellit ovat vuosikausia symbolisoineet itselle majoituksen ohella myös mahdollisuutta irtaantua arjesta, sellaista pientä luksusta. Joillekin ajatus hotelliin menemisestä omassa koti- tai lähikaupungissa tuntuu hassulle, itselle se taas on helppo tapa ottaa minibreikki arjen keskellä.
Ajatelkaapa, lähes vuorokausi siistissä ja tunnelmallisessa ympäristössä. Valmis runsas aamiaisbuffa ja ihana sänky. Siihen vielä yhdistettynä jotain pientä kivaa aktiviteettia, kuten vaikka illallinen, museovisiitti tai muuta oman maun mukaista aktiviteettia. Pienistä asioista koostuu iso elämys, joka kustannuksissa päihittää mennen tullen lyhyetkin ulkomaanreissut. Yhden yön kivassa hotellissa aamiaisen kera kun saa kahdelle ihmiselle ihan järkevään hintaan, ja kun koko viipymisajan käyttää hyödyksi, lähes vuorokaudessa ehtii vaikka mitä.
Juuri sellaisen miniloman vietin viikko sitten viikonloppuna, ja teki todella hyvää! Seuraavan viikon jaksoi ihan uudella energialla.
Pakkasin kotona laukun ja matkasin alle parin kilometrin matkan Helsingin sydämessä sijaitsevaan ikoniseen Original Sokos Hotel Vaakunaan, jota parhaillaan rempataan historiaa kunnioittaen. Kyse ei ole pienestä remontista, sillä Vaakunan kaikki huoneet, kerrokset sekä hotelliaula uudistetaan alkuperäinen henki säilyttäen, ja miten rakastankaan sisustuksellisesti kiinnostavia hotelleja! Yritän aina varata hotellin, joka tarjoaa ripauksen persoonaa, ajankuvaa tai tunnelmaa, ja sellaisia löytyy onneksi ihan jokaisesta hintaluokasta.
Suurin piirtein puolet Vaakunan hotellihuoneista ja koko yhdeksännes ovat nyt valmiit, ja koko remontti päättyy ensi vuoden alussa. Funkkishenki on onnistuttu säilyttämään kauniisti kauttalinjan. Yhdeksännen kerroken kulmahuone, tai oikeastaan minihuoneista, on ylellinen, mutta 50-luvun tyyliin sopivilla yksityiskohdilla höystetty. Pöydällä nököttää kierrenäppäimistöllä varustettu musta lankapuhelin ja jalkalamppuja huputtaa petroolit metallivarjostimet. Värimaailma on lempeä, ja huoneen harmaanbeigen sävyn voisin napata omaankin kotiin.
Näkymä Helsingin ytimeen
Olen myös parvekehullu, ainakin jos mieheltä kysytään. Maksan helposti hieman lisää saadakseni huoneen parvekkeella. Ehkä kun sellaista ei ole kotona, sille antaa niin paljon arvoa matkoilla. Pidän ajatuksesta, että huoneesta voi avata oven ulos ja haistella kunkin kohteen ilmaa heti aamulla tai viimeisenä ennen nukkumaan menoa. Ja jos jossain, Vaakunassa kannattaa ehdottomasti panostaa parvekkeelliseen huoneeseen!
Kulmahuoneestamme avautui mielettömät näkymät kahteen suuntaan. Parvekkeella ristiin rastiin innostuneena poukkoillessani mietin, olenko milloinkaan nähnyt Helsinkiä niin valloittavalta etäisyydeltä. Näkymä kantoi kauas, mutta samalla tarjosi herkullisen tilaisuuden katsella ydinkeskustan ratikkaliikennettä, lauantaishoppailijoiden matkaa tai yöllä ravintoloista kotiin kulkevien hitaampia askeleita. Rakastan tarkkailla ympäristöä, ja Vaakunan parvekkeelta avautunut näkymä tarjosi sekä runsaasti yksityiskohtia että visuaalista karkkia. Kaikissa yhdeksännen kerroksen huoneissa on parveke, mutta kulmahuoneissa suurimmat.
Olimme miehen kanssa ajatelleet poiketa tällä pienellä kotikaupunkilomalla museossa tai muuten kaupungilla kun ihan ytimessä kerran olimme, mutta hotellihuone osoittautui niin miellyttäväksi, ettei sinne asetuttua tullut mieleenkään enää lähteä liikkeelle. Makoilimme sängyllä, jonka yllä lensi hotelliaulastakin tuttu rauhankyyhky ja vierestä avautui näkymä suoraan Mannerheimintien risteykseen. Joimme kuohuvaa terassilla ja napostelimme huonepalvelun tuomia herkkuja musiikkia kuunnellessa. Ja aika vain lensi, ihan liiankin nopeasti!
Vegaaninen illallinen Ravintola Loisteessa
Onnea oli, ettei illallistakaan varten tarvinnut heittää takkia päälle tai nähdä sen enempää vaivaa. Ravintola Loiste sijaitsee Vaakunan kymppikerroksessa, eli nappasimme vain huoneavaimet matkaan ja kävelimme kerrosta ylemmäksi ravintolaan illallistamaan.
Loisteen aula on varmasti tuttu monelle Vaakunassa majoittumattomallekin. Itse tulin saapuneeksi nyt ensimmäistä kertaa Loisteen kerrokseen rappusia pitkin ja havahduin siihen, kuinka kaunis patinoitunut peiliseinäinen portaikko runsaine metallisine kattovalaisiminen onkaan. Aulassa toistuu 50-luvun tyylin mukaiset laineenmuotoiset paneelit ja ravintolassa kannattaa kiinnittää huomiota kattoon kaareutuen taittuviin ikkunoihin. Loisteen sali on muutenkin viehättävä tuulahdus menneestä maailmasta. Baaritiski kaikkine valloittavine yksityiskohtineen, Paavo Tynellin alkuperäisvalaisimet ja kookkaat pyöreäkulmaiset peilit tuova kokonaisuuteen omanlaistaan eleganssia. Hauska kontrasti ajan havinaan onkin hyvin ajankohtainen menu yhdistettynä keskustan vilkkaaseen kaupunkinäkymään, joka erityisen oikeuksiinsa pääsee aamupalalla heräilevää kaupunkia katsellessa.
Ilahduttanut yllätys oli löytää listalta kokonainen vegaaninen menu, Funkkis, johon molemmat päädyimme kuin yhdestä suusta. Pikkelöityjä kanttarelleja tattimoussella, runsas juures-ohratto lisukkeilla ja jälkiruoaksi mantelimaitovanukas. Oheen vegaanista leipää punajuurilevitteellä. Herkullista ja ehdottomasti täyttävää. Ja iso plussa erikoisruokavalioiden hyvästä huomioimisesta, mikä näkyi mukavasti myös aamiaisella.
Illallisen jälkeen tuntui kivalta kävellä muutama porras takaisin kerrosta alemmaksi ja olla jo perillä huoneessa. Sellainen vaivattomuus sopi juuri näiden viikkojen olotilaan. Ihanan helppoa.
Iltakylpy ja yön pikkutuntien katselu terassilta tarjosivat kauniin paketoinnin päivään.
Rakkaudesta hotelliaamiaisiin
Merkittäviä tekijöitä, miksi mielelläni majoitun juuri hotellissa on rakkauteni brunssehin. Koen useiden hotelliaamiaisten olevan vähän kuin brunssi, joten majoittumisen kyljessä saa runsaan aamiaisen ja brunssinomaisen aamuhetken. Sellaisen rauhallisen aloituksen päivään kivassa miljöössä. Vain harvoin, jos koskaan, varaan siis majoitusta ilman aamiaista. On liian kiva nousta vastaheränneenä valmiiseen aamiaispöytään.
Koska kuitenkin pidän siitä, että saan aamulla nukkua mahdollisimman pitkään, oli ilahduttavaa huomata, että Vaakunan aamiaista tarjoiltiin viikonloppuisin aina aamuyhteentoista asti. Niinpä kömmimme Loisteen ikkunapöytään vasta joskus vähän ennen yhtätoista ja saimme nauttia miellyttävän rauhallisesta aamiaisesta. Samalla katselimme, kuinka viereisen Amos Rexin jono vain kasvoi ja kasvoi, ja saatoimme miettiä iltapäivän suunnitelmaa uusiksi.
Myönnän kyllä, että olisi ollut suuri houkutus jatkaa hotellissa köllimistä, ja viimeisen tunnin käytimmekin makoiluun ja upean näkymän hyvästelyyn. Olen onnellinen, että vierailumme ajaksi sattui niin täydelliset syyssäät. Parveke pääsi vuodenaikaan nähden kunnolla käyttöön ja kaikki näytti uskomattoman kauniilta niin iltapäivän auringossa kuin kevyessä aamu-usvassakin. Tällaisia minilomia ja maisemia toistekin, kiitos!
Vaakunan sijainti tarjoaa otolliset mahdollisuudet jatkaa moneen suuntaan. Me istahdimme lähtiessä vielä hetkeksi uniikkiin aulaan, joka on tunnettu korkeaselkäisistä nahkanojatuoleista, Tynellin valaisimista ja taiteilija Gunnar Finnen suunnittelemasta suihkulähteestä. Aulaa muuten pääsee helposti kurkkaamaan vaikkei hotellissa majoittuisikaan. Suosittelen, se kun on oman aikansa ikoni, joka tarjoaa silmänruokaa tänäkin päivänä!
Funkkistyylille vastapainoa tarjosi HAMin moderni Gilbert&George -näyttely. Museovierailu viimeisteli kivan viikonlopun, joka oli hyvä muistutus siihen, että pienikin ympäristön vaihdos voi tehdä ihmeitä ololle ja irrottaa rutinoituneista ajatuksista, tarjoten samalla myös intiimimpää yhdessäolon aikaa parisuhteeseen. Ei todellakaan tarvitse mennä kauas, mutta pienikin maisemanvaihdos voi vaikuttaa paljon!
