Huuuh, sohvan etsiminen käy työstä! Huonekalukauppojen logot vain vilisevät silmissä, ja jossain vaiheessa hädin tuskin enää muisti missä milloinkin oli ja missä oli jo tullut käyneeksi. Asko, Isku, Masku, mikä lie… Luultiin jo, että valinta on selvä, mutta sitten tulikin vaihtoehtoja, epäilyksiä, ideoita. Lopun jo arvaattekin, eihän me vielä mitään sohvaa saatu ostettua.
Voih, jos olisi rajaton budjetti, niin luulen (tai oikeastaan, olen varma siitä), ettei itsellä olisi mitään ongelmaa, sillä kaikki ne ”tässä se on” vaihtoehdot hipoivat sellaisia summia, ettei kyllä tule tässä sohvatarpeessa kysymykseen ja ne, mitkä taas olisivat sopineet budjettiin, noh, ne ovat kyllä kaikin tavoin kompromisseja. Käytiin ihan kiusallaan Vepsäläisellä huokailemassa, sieltä olisin ehkä voinut ottaa joka toisen huonekalun ja (erityisesti) valaisimen, mutta taidetaan joutua ostamaan sohvamme muualta. Vaikka alussa olimme vakuuttuneita yhden sohvavaihtoehdon suhteen, olemme nyt ihan tyytyväisiä, ettemme silti käyneet suoraan sitä ostamassa, sillä kilpailukykyisiä (kompromissi) vaihtoehtoja löytyi muualtakin. Nyt vain täytyy vähän sulatella ennen ostopäätöksen tekoa. Päivän konkreettisin hankinta taitaa siis olla (miehen megahienojen Sauson nahkakäsineiden lisäksi) muutama maalinäytelaatta, jotka nappasimme K-raudassa poiketessa mukaan ja olemme päässeet askeleen lähemmäksi kolmen seinävärin kombinaatiota, joka tulevassa kodissamme tulee olemaan. Mutta ne päätökset, ne saavat vielä hetken odottaa. Ainakin ensi viikkoon.
Sen kaiken shoppailun lomassa ilahdutti kahvila & konditoria Sokerileipuri Suominen Senaatintorin kupeessa Helenankadulla. Ystäväni (jonka blogissa on muuten pieni kilpailu käynnissä, joten kannattaa kurkata) esitteli minulle viikolla tämän tuoreen kahvilatulokkaan, ja pakkohan sinne oli viedä mieskin käymään heti tänä viikonloppuna. Ihana paikka, lämmin palvelu ja voih, ne kakut ja leivokset. Menkää, syökää ja nauttikaa! <3
