Tuntuu kuin kellojen siirto olisi sekoittanut mieltä. Kello on vasta puoli kuusi, mutta on niin pimeää, että tuntuu kuin olisi jo lähes nukkumaanmenoaika. Tai sitten se vain on viikon aikana kertyneen väsymyksen syytä.
Tämä on ollut todella kiireinen viikko. Niin kiireinen, että koko sydämestäni toivon ensi viikon olevan selvästi rauhallisempi, niin työmäärällisesti kuin päänsisäisesti. Nyt viikonlopun aikana on ollut vaikea päästä töistä irti, siitäkin huolimatta, että mies täytti vuosia ja juhlistimme sitä kahden kesken illallisella ja elokuvalla. Kävin ensimmäistä kertaa Kino Tapiolassa, ja miten viehättävä teatteri kyseessä olikaan. Myös elokuva, Cold War, oli todella kaunis. Kaikessa vähäeleisyydessään esteettinen elämys, jonka oikeastaan kruunasi levollinen loppu.
Elokuva herätteli taas Ranska-kaipuutani, mutta sen sijaan edessä on muutaman viikon kuluttua Rooma. Ostin miehelle lahjaksi lennot kanssani Roomaan, siitä kuin oli ollut aiemmin puhetta. Omasta edellisestä ja ensimmäisestä Rooman visiitistä ei ole ehtinyt vierähtää kuin puolitoista vuotta, mutta sillä kerralla Rooma jostain syystä koko komeudessaan jäi vähän etäiseksi, joten nyt toivon tavoittavani kaupungin sielun. Lisäksi vaikka vain pidennetty viikonloppureissu onkin, koen olevani todella täysien lomapäivien tarpeessa, joten siltäkin osin odotan reissua kovasti.
Matkalle ehkä mukaan lähtee tämä Mangon takki, joka on ollut viime aikoina kovassa käytössä. Ostin sen työkaverilta, oikeastaan kirjaimellisesti päältä. Kyselin takin ostopaikkaa kun kollega totesi, että malli on liian pieni hänelle, joten voisi luopua siitä. Takki on itselle hieman iso, mutta avonaisena se ei oikeastaan näy ja lisäksi alle mahtuu paksu villatakki, mikä on ollut tarpeen jo viime päivinä.
Toivottavasti Roomassa pärjää ilman välikerroksia ja muutenkin edessä on kauniin sään reissuviikonloppu, kun sen aika koittaa!
Takki: Mango / Raitapaita: Armor Lux / Hame: H&M / Nilkkurit: Beatrice / Huivi: Marja Kurki / Laukku: Coccinelle
