Aluillaan on ihana rauhallinen viikonloppu ja tulevina kahtena päivänä aion viettää paljon aikaa kotona. Kaappien tyhjennysproggikseni sujuu hyvin, jopa siinä määrin, että mietin, mitä vaatteita ja asusteita itselle oikeastaan jääkään kun olen tehnyt inventaarioni. Mutta ehkä vain se kaikkein tärkein, ja noh, sehän nyt oikeastaan vain on aika ihana ajatus!
Kaappien siivoamiselle on myös sekin mielessä painava syy, tänä vuonna putkiremontit lävähtävät asuntooni, jota sitä parempi, mitä vähemmän turhaa on taakkana, mitä ikinä sitten omalla kohdalla asumisen suhteen tänä vuonna tapahtuukaan. Muutoksia varmasti, mutta niitähän tuntuu jokainen menneistä vuosista pitäneen sisällään, joten siinä sinällään mitään uutta. Sääli vain on, että koti on viimein asettunut ikään kuin paikoilleen ja pidän siitä näin valtavasti enkä todellakaan haluaisi muuttaa.
Eihän neliöitä valtavasti ole, päinvastoin, mutta pienet asiat, ne tekevät kodin tunnun. Sohvan hankinta syksyllä oli loistava veto, nyt 29 neliössä on kaksi oleilupaikkaa olotilasta riippuen, sänky ja sohva. Pehmeää ja rentoa. Juuri sellaista, mitä kotona kuuluukin.
Vaikka sohva kilpaileekin huomiosta, on kaikkein rakkain paikka silti sänky. Ei ole vähäpätöinen asia, miltä se kaikkineen tuntuu. Rakastan hyvien lakanoiden tuntua iholla ja peittoja ja tyynyjä saa olla paljon. Edelleenkin aikoinaan Unikulmalta saatu peitto tuntuu täydelliseltä, jatkuva muistutus siitä, miten näissä(kin) asioissa laatuun panostaminen kannattaa. Pidän sen mielessä kun seuraavaksi hankin uutta petaria. Nykyinen oli vain hätäratkaisu kun muutin ja se, kuten moni muukin asia jäi roikkumaan. Hyvällä petarilla sänkyni olisi täydellinen. Mutta eiköhän senkin aika tule!
