Eilen oli ensimmäinen päivä kun vähään aikaan kaipasin ja tarvitsin kipeästi mahdollisuutta pakata läppärin laukkuun ja lähteä tekemään töitä johonkin lähialueen kahviloista. Kotona keskittyminen tuntui lähes mahdottomalta. Ehkä asiaan vaikutti rennosti kotona otetut pääsiäisen pyhät, joista oli vaikea ponnistaa työmoodiin ilman konkreettista muutosta miljöössä. Oma osansa tosin oli varmasti myös tavallista vaativammilla työjutuilla.
Aloitin vastikään uuden asiakkaan kanssa ja uuden alku on ylipäätään aina jännittävää ja hieman stressaavaa. Sitä yrittää omaksua nopeasti uutta sekä samalla myös ymmärtää asiakasta ja tarpeita. Lisäksi tämä on ensimmäinen osin englanninkielinen asiakkuuteni, mikä on tuonut hieman lisäpainetta. En ylipäätään ole kovin varma vierailla kielillä toimija ja kyseenalaistan itseäni sekä osaamistani paljon, joten on vaatinut ekstraeforttia taiteilla virallisia dokumetteja ja suunnitelmia viime vuosina töiden puolesta vähemmälle käytölle jääneellä kielellä.
Ei kai siis ihmekään, että seinät ovat nyt parina päivänä erityisesti tuntuneet kaatuvan päälle ja keho on kaivannut maisemanvaihdosta, ihan vain vaikka satojen metrien säteellä kotoa. Ylipäätään jotain muuta kuin oman kodin jo puhki katseltuja neliöitä, joista olen jo henkisesti muuttanut pois. Vaikka sainkin eilen kriittisimmät työjutut hoidettua, tietty turhautuneisuus jäi. Asuntomarkkinoilla on liian hiljaista, hiljaisempaa kuin aktiivisena aikanani kertaakaan aiemmin, arkipäivät kulkevat samalla rytmillä ja koti, josta olen jo aikaa sitten tehnyt päätöksen muuttaa pois, tuntuu lähinnä väliaikaiselta paikalta. On siis vaikeaa yrittää olla kuin kotonaan siltä tuntumattomassa paikassa.
Heittelevä sää ei ole liioin auttanut mielassa. Mutta toisaalta, odotettavaa on ollut, että jopa minua, erityisen hyvin kotona viihtyvää, alkaa jossain vaiheessa päättymättömältä tuntuva ja vähä-ärsykkeinen oleminen turhauttaa. Mutta ehkäpä huomenna on taas parempi päivä!
Vaikka pääsäinen(kin) kuluikin varsin tavallisissa ja tylsissä kotimerkeissä, oli kantavana teemana support your local, eli pyrimme asioimaan paikallisten yrittäjien luona. Miehen luona ollessa haimme noutoruokaa läheisestä italialaisesta ravintolasta ja nappasimme pullakahvit puistonpenkille Munkkiniemen kahvilasta päiväkävelyn varrella.
Krunassa viipyillessä poikkesimme niin Olkkarissa kuin Anton&Antonissa, ja teimme pääsäissuklaaostoksia Chjokossa. Myös Hakaniemen puolella sijaitseva Patiesserie Teemu Aura on ollut viime aikoina ohi kävellessä kärjessä leipien ja pullien ostopaikkana. Tosin täytyy myöntää, että näinä kotipäivinä on tullut syötyä ihan liikaa pullaa. On liian helppo napostella kotona ollessa, ja kun normaalia arkiaktiivisuutta ei ole, olo on alkanut tuntua turvonneelta ja vähän ärtyneeltä. Senkin ehkä vaikuttaa oloon ja saa odottamaan tulevia parempia aikoja.
Pusero ja hame: Y.A.S / Laukku: LUMI / Nilkkurit: Sixty Seven / Takki: Mango
