Hetkittäin maailma on aivan poikkeuksellisen lumoava, kuten vaikkapa vuoden viimeisen auringonlaskun aikaan Sallan tunturin laella.
Rakastan katsella maisemaa ylhäältä. Kaupungeissa etsin kirkontorneja ja näköalapaikkoja, luonnossa ylemmäs vieviä teitä ja korkeita kukkuloita. Maailma näyttää niin toiselta ylhäältä käsin! On ihana nähdä kauas ja hahmottaa siinä samalla ympäristöä ihan uudella tapaa, nähdä mitä on lähikulmien tuolla puolen.
Niinpä huristelimme keskiviikkona moottorikelkalla Sallatunturien laelle, josta aukeavat näköalat salpasivat hengen. Aurinko laskee näin pimeimpänä vuodenaikana Lapissa aikaisin, Sallassa tuolloin jo yhden jälkeen, niinpä meillä oli kiire reissumme kirkkaimpana päivänä päästä laella katsomaan maisemaa. Tiesin sen olevan kaunis, olinhan vähän aikaa aiemmin kuluttanut samaa huippua suksilla, mutta nyt en ollut vauhdissa vaan ajan ja kameran kanssa. Huipun tuuli tempoi tukkaa ja kadotti ihmisten äänet tehden hetkistä tavattoman hiljaiset ja taianomaiset.
Sallan sijainti keskellä kaunista hiljaista erämaata näkyi hyvin tunturin huipulta, vajaan viidensadan metrin korkeudesta. Joka puolella jatkui metsää silmänkantamattomiin ja Venäjän raja tuntui olevan melkein kurkotuksen päässä. Lueskelin ennen matkaa, että Sallasta tehdään myös muutaman päivän reissuja Murmanskiin, yhteen niistä kohteista, johon pääsystä olen hinkunut jo vuosikausia hassun, teini-iässä luetun novellin myötä.
Alas tunturin laelta vaihtelevasti tarvoimme ja liu’uimme kävelypolkua pitkin hiihtohissien likeltä. Samoina hetkinä aurinko lähetti viimeiset kirkkaat säteensä näkymään ja vielä äsken valkoisena hohtava maisema kietoutui syviin sinisen sävyihin hämärän laskeutuessa. Alhaalla lämpimänä väripilkkuna kutsui after ski-ravintolanakin toimiva hirsimökki ja Sallan laskettelukeskus, joka sijaitsi vain kivenheiton päässä mökistämme.
Nämä kuvat on otettu Canonilta lainassa olevalla laajakulmaisella objektiivilla (EF-S 10-18mm f/5.6), joka tuntui olevan aivan täydellinen maisemakuvaukseen ja vangitsi yksityiskohtia niin paljon paremmin kuin oma objektiiviini. Yksi toive lisää loputtoman tuntuiselle haavehankintalistalleni.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
