Sähkönsininen ruutuhame

Kukaan tuskin yllättyy jos totean näin kellon ylitettyä kuusi illalla, että makoilen vieläkin sängyssä. Olen kironnut sitä, että arkiviikot ovat niin hektisiä ja uuvuttavia, että viikonloppuisin ainoalta oikealta tavalta olla tuntuu loputon kotoilu. Onneksi sentään seurassa. Viisi jaksoa Amerikkalaisia rikostapauksia, muutama pelierä, myöhäinen aamiainen ja vain peiton alla pötköttämistä. Kun mies pari tuntia sitten lähti, en jaksanut enää nousta vaan taidan hautua tässä sängyssä aina maanantaiaamuun asti.

Näin kylmässä tammikuussa tämänkaltainen oleilu on ihanaa, mutta isossa kuvassa en pidä ajatuksesta, että viikonloput menevät viikosta palautumiseen. Se ei ole terve tilanne, ja siksi ajattelen, että tämän on pakko olla väliaikaista. Loputtomasti tämänkaltaista viikorytmiä jaksa.

Ennen kuin siirrytään uuteen viikkoon, asu tältä viikolta. Huomaan, että kaipaan pukeutumiseen väriä ja hauskoja yksityiskohtia, mutta harmillisesti se sotii vastaan tahtotilaani hankkia vähemmän ja panostaa pitkäikäisempään. Sellaiset hauskat vaatteet nimittäin harvoin ovat niitä monikäyttöisimpiä, tai ylipäätään niitä, joista olisi valmis maksamaan paljon. Niinpä kun vaatekaappi on järkevöitynyt, se on myös tylsistynyt. Yleensä vaate, josta on valmis maksamaan enemmän, on sellainen, joka käy ihan kaiken kanssa – eli mahdollisimman neutraali ja yksinkertainen.

Siksi tulee ostettua mustaa, harmaata, raitakuosia ja sen sellaista. Se vähän harmittaa, mutta silti en halua palata tilaan, jossa vaatekaappi pursuaa yli äyräiden herätehankintoja tai vähän sinne päin olevia vaatteita. Onneksi välillä voi tehdä pieniä poikkeuksia. Sellainen oli esimerkiksi tämä Roomasta ostettu korkeavyötäröinen midihame. Tiedän, ettei se ole maailman monikäyttöisin, mutta viehätyin siihen heti ja ajattelin, että vaatekaappini kaipaa rentoja väripilkkuja. Tämä sopii talveen ja ruutukuosia ylipäätään rakastan, joten siinä oli tähän hankintaan riittävästi. Kokeilin hametta jo hennon roosan neuleenkin kanssa, toimi kivasti.