Näin maaliskuun lopussa Riminin rannoissa oli kauneutta, jota tuskin tavoittaa sesonkina. Aamun utuisuus hapuili vielä maisemassa kun suuntasin tänään kävelylle rannalle.
Laskuveden paljastamat pienet simpukat ratisivat tennareiden alla ja veden viiva tuntui hipovan vauhdilla yhä ylemmäs tavoitellen valkoisten tossujen kärkiä. Meri tuoksui kauniisti ja aamun aurinko lämmitti suloisesti, toisin kuin Helsingin ainaisessa viimassa. Huomasin kaivanneeni juuri tätä kaikkea, merta, keväistä Etelä-Eurooppaa, turistittomuutta ja lämpöä.
Voin kuvitella, että Rimini on ihan jotain muuta parin kuukauden kuluttua. Rantoja ja niiden lukuisia kojuja, ravintoloita ja pukukoppeja laitettiin jo hiljalleen valmiiksi, mutta nyt loputtoman pituista rantaviivaa kulkivat vain lenkkeilijät ja koirien ulkoiluttajat.
Ihana leppoisa tunnelma ja huumaava hiljaisuus, vain aallokon kohina. Tämän kaltaiseen rantaelämään olisin voinut unohtua pidemmäksikin aikaa.
Riminille pääsee esimerkiksi Roomasta junalla. Yhteyksiä on useita, mutta suora junayhteys (kestoltaan vajaat neljä tuntia) kulkee suuntaansa kerran päivässä – illalla Riminille ja aamulla Roomaan.