Raitapusero ja musta hame

Viikko on alkanut vauhdikkaasti ja tuntunut, kuin olisi jo pidemmällä kuin onkaan. Ehkä se on johtunut täysistä päivistä. Töitä on ollut paljon. Töiden jälkeen olen kiiruhtanut cyclingiin, jumppaan tai lihaskuntotreeniin. Sen jälkeen vielä ystävää tai poikaystävää tapaamaan. Siinä lomassa naputellut muutamia sähköposteja ja yrittänyt hoitaa arkisia rästijuttuja. Kun koneen äärelle myöhemmin illalla on istahtanut, on tuntunut vaikealta keskittyä ja mieli on jäänyt poukkoilemaan asiasta toiseen.

Niinpä olen varma, että tulevana viikonloppuna aion olla tekemättä mitään erikoista ja ihan vain olla. Mutta siihen on vielä pari päivää täynnä ohjelmaa. Kuten huomenna Tapiolan Herkun uudistumisen juhlinta, eli työtä, myöhemmin pr-päivällistä blogin myötä ja sitten vielä iltatee ystävän kanssa. Huh. Toisaalta myös mielenkiintoisia asioita ja toistan itseäni kun sanon, että kaiken hopun keskellä liikunta on tehnyt ihan mielettömän hyvää.

Ennen kuin sukellan Netflixin maailmaan, pari sanaa asusta. Pusero on niitä Oasikselta tilattuja, raidallinen röyhelöpaita. Huomasin nämä hankittuani sen, että en oikeastaan ole vähään aikaan pahemmin käyttänyt tällaisia skarpimpia puseroita. Suosin yläosissa neuleita ja trikoopaitoja, mutta puserot ja erityisesti kauluspaidat ovat jääneet vähemmälle. Ehkä olen kaivannut joustavuuden tuomaa mukavuutta vaatteissa.

Hame sen sijaan on niitä eniten käyttämiäni malleja ja vyönkin kaivoin hetken tauon jälkeen takaisin osaksi asua, tosin leveämmän kuin tyypillisesti käytän.

Kenkiä kehaisi heti ensimmäisenä käyttöpäivänä kanssamatkustaja ratikassa todeten, että onpa harvinaista nähdä nilkkurit, jotka näyttävät upeilta, mutta samalla myös erittäin mukavilta jaloissa. Ja se mukavuus pitää täysin paikkansa, nämä ovat supermiellyttävät jalassa, ja toki ulkonäkökin viehättää omaa silmää.