Olen viime päivinä tehnyt perusteellista siivousta. Remontin ja muuton jälkeen on jäänyt kulmia ja kaappeja, joihin on vain tunkenut tavaraa saadakseen jonkinlaista yleisjärjestystä aikaan, mutta ne ovat kuitenkin jääneet koko kevääksi sekalaiseen olomuotoonsa. Niinpä olen kaappi ja sohvan/lipaston/minkä lie alus kerrallaan järjestellyt, tyhjännyt ja ylipäätään siivonnut niitä pieniksi säläpesäkkeiksi muodostuneita kohtia. Ja miten ihanalta onkaan tuntunut saada alue kerrallaan siistiä! Tänään olin jo niin pitkällä, että lajittelin työkaluja ja pienremonttitarvikkeita muovilaatikoihin ja kiikutettavaksi kellariin. Vielä on pari maalin paikkausta jotka täytyy hoitaa, lisäksi muutama vastaava pikkujuttu, mutta sitten se on siinä!
Eniten valmis osa-alue on tällä hetkellä keittiö, mutta olohuone (jos sitä nyt huoneeksi voi kutsua) tulee hyvänä kakkosena (eikä kyllä mikään muukaan kaukana ole). Eilen siivosin keittiön viimeisen kaoottisen kohdan, eli kulmakaapin, ja kiitos sen, yhtäkkiä vapautui reilut pari hyllyä lisää säilytystilaa. Keittiö on muutenkin palvellut tällä hetkellä säilytystilan puolesta erinomaisesti. Kaikella on paikkansa, mutta väljyyttä riittää ja tilaa mahdollisille uusille astiahankinnoillekin on.
Pari viikkoa sitten viimeistelin myös keittiön tuolit. Olin ajatellut keittiönpöydän ääreen isoäitini vanhoja pinnatuoleja, mutta kun aikani katselin niitä pöytää vasten totesin, että ei vain toimi. Tuolit olivat liian matalat suhteessa pöytään ja lisäksi liian valkoiset. Keittiö on tällä hetkellä hyvin vaalea ja valoisa, mikä on ihanaa, mutta liika on liikaa. Kaipasin kotoisuutta ja lämpöä kaiken valkoisen rinnalle.
Aikani odottelin sopivia tuoleja tulevan vastaan Torista, mutta kun mieleistä mallia, väriä ja lukumäärää ei näkynyt, päädyin tilaamaan klassikkotuolien klassikkotuolit, eli TON nro 14 -wieniläistuolit. Koska olen (monen muun tavoin) mieltynyt rottinkiin, valitsin tuolit, joissa istuinosa on tukevaa rottinkia, joka luo yhtymäkohdan asunnon muihin osiin olematta kuitenkaan överi.
Tiesin jo tilausta tehdessä, että on olemassa riski, että tuolien sävy on liian vaalea, mutta elättelin silti toiveita, että todellisuus olisi lähempänä niitä kuvia, joissa sävy näyttäytyi tummempana. Niin ei tietenkään ollut. Käsittelemätön puupinta oli hyvin valju ja jopa hieman punertava, eli ei yhtään muuhun kokonaisuuteen istuva.
Puutuolien vahaus
Pohdin pitkään palauttamista, mutta huonekalujen palauttaminen tuntui ajatuksena raskaalle ja epäekologiselle, joten tartuin somen kautta tulleeseen vinkkiin, tuolien öljyämiseen. Tai oikeastaan vahaamisen. Domus Classicassa suositeltiin Osmon kirkasta puuvahaa, jossa yhdistyy öljy ja vaha juoksevaksi sekä likaa hylkiväksi kokonaisuudeksi.
Vähän jännitti iskeä pensselin kärki upouusiin tuoleihin, mutta onneksi varmuus löytyi parin vedon jälkeen. Puun sävy löysi kaipaamaani syvyyttä ja lopputuloksesta tuli todella nätti! Lämmin sävy, mutta ei kuitenkaan kellertävä. Nyt tuolien näkeminen ilahduttaa aina! Ne tuovat lämpöä keittiöön ja nivoutuvat muun asunnon väripalettiin. Kannatta siis nähdä vähän vaivaa, vaikka uudet kalusteet olivatkin kyseessä!
Kuvissa näkyy TON-tuolit ennen ja jälkeen vahauksen.
