Tämä postaus on ollut mielessä jo jonkin aikaa, erityisesti viime aikoina kun ensimmäinen puoli vuotta AMAI Median perustamisesta ja samalla myös yrittäjänä tuli täyteen tammikuun lopulla, mutta olen puolihuomaamatta vältellyt aiheeseen tarttumista. Se on tuntunut yllättävän vaikealta. Herken miettittyäni asiaa ymmärsin, että olen elämässäni tottunut purkamaan sanoiksi vastoinkäymisiä ja heikkoja hetkiä, mutta päinvastaisen kohtaaminen tuntuu oudolle. On ikään täysin irrationaalinen pelko siitä, että kun sanon jonkin olevan hyvin, tulee käänne, joka vie sen pois. Siksi hyvä on ikään kuin helpompi kätkeä ihmeteltäväksi ja tutustuttavaksi omaan mieleen julki sanomisen sijaan.
Tyypillinen vastaukseni kysymykseen, miten yrittäjyys on käynnistynyt on hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Mutta aina olen lisännyt loppuun mutan. Se mutta on, että olen vasta alussa ja asiat vielä elävät. Sen sanominen tuntuu ikään kuin turvalliselta.
Näin jälkeen päinkin katsottuna on selvää, että tein laskelmat kaikkein huonoimman mahdollisen lähtötilanteen mukaan, mikä ei sinällään ole huono asia. Näin pääsin kartalle siitä, mitä vähintään tarvitsen ja millä pärjään jos lähden nollapisteestä. Mutta kuten pian huomasin, ei lähtötilanteeni ei oikeastaan ollut ihan nolla, olinhan tehnyt vastaavia töitä jo aiemmin, enkä suinkaan aloittanut ammatilaisuuden rakentamista tyhjästä. Niinpä liikevaihdolliset tavoitteet täyttyivät jo kauan sitten. Toisaalta vasta matkan varrella olen alkanut hahmottaa todellisia menoja, liikkuvia kuluja, veroja ja alveja. Tekiessä oppii, koko ajan.
Yrittäjän talous
Siksi olenkin ollut erittäin yrittäjyysaikanani varovainen rahankäyttäjä, ja ylipäätään suhteeni rahaan on muuttunut radikaalisti lyhyessä ajassa. Yrittäjänä työn jokaisen euron hahmottaa ihan toisella tapaa kuin kuukausipalkkalaisena. Ei silloin ajatellut tunnin suoraa arvoa, eläkkeitä, veroja, epävarmuutta ja kaikkea sitä, joka jokaisessa eurossa ja työtunnissa täytyy ottaa huomioon ja itse hoitaa. Se on tehnyt itselle hyvää, todella hyvää.
Olen alkanut arvottamaan hankintojani uudella tapaa, ihan samoin kuin työpanostani. Työ on suora vastine kertyvään laskutukseen ja kertyvä laskutus taas on se, mitä itselle jää, joten haluan arvostaa käytettyä aikaa ja tehtyä työtä olemalla ansainnalle hyvä ja huolellinen. Aiemmin kuukausiansio tuli ja meni ikään kuin liukuvana, nyt mikään siinä ei ole itsestään selvää. Siksi olen viime aikoina ollut erityisen kiinnostunut yhtiömuodoista, verosuunnittelusta sekä keskustellut pankissa sijoitusvaihtoehdoista. Jotain sellaista, mitä aiemmin en tehnyt tai ajatellut yhtään.
Yrittäjänä koen aiempaa enemmän, että työlläni voin suoraan vaikuttaa tuloihini ja toisaalta pystyn vaikuttamaan itse työhön paljon enemmän. Tietoisuus siitä myös motivoi, ei ole mitään hyötyä seisottaa töitä tai viivytellä. Samalla pystyn itse työn teossa huomioimaan omaa tehokkainta työaikaani ja ottamaan aikaa itselle kun sitä tarvitsen.
Työni siis koostuu somesisällöntuotannosta, konsultoinnista, strategisesta suunnittelusta, somekampanjoista, kevyestä somevalokuvauksesta sekä vaikuttajayhteistöiden räätälöinnistä, eli olen pystynyt pysymään juuri siinä osa-alueessa, jossa olen halunnutkin ja tärkeimpänä kaikesta, keskittymään siihen. Yrittäjyys on poistanut kaikkea sitä sälää, mitä päivätöissä kertyi ikään kuin huomaamatta omalle työpöydälle kilpailemaan ajasta, nyt olen voinut keskittyä selkeämmin omaan asiantuntijaosa-alueeseen ja itseä kiinnostaviin kokonaisuuksiin. Toki rutiineja tulee yrityksen pyörittämiseen ja asiakasraportointiin liittyen, mutta niihin suhtautuu eri tavoin kuin aiempiin työnantajayritysten byrokratiaan ja sälään.
Osaamisen hinnoittelu
Vaikeimpia asioita on ollut oman työpanoksen hinnoittelu. On täytynyt hyväksyä se, että valitussa hinnoittelussa piilee riski ja mahdollisuus, oli se sitten matala, korkea tai jotain siltä väliltä. Itsellä on alalta kokemusta ja näyttöä, joten olen päätynyt ottamaan sen huomioon hinnoittelussa. Olen valinnut olla kilpailematta hinnalla, kilpailuetuni on osaaminen.
Etuni on, että olen tehnyt työtä jo vastaavien asioiden parissa, tiedän niihin kuluvaa aikaa, yritysten tarpeita ja nähnyt lukuisia eri tarjouksia sekä yhteydenottoja. Olen siis pystynyt heijastamaan omaa osaamistani ja hinnoitteluani kaikkeen siihen, mutta silti oman osaamisen arvottaminen on hankalaa. Koska asettaessani tietyn arvon, haluan myös täysillä vastata siihen. Haluan asiakkaan kokevan, että se pieni hintaero lopulta maksaa itsensä takaisin.
Osin hinnoitteluun vaikuttaa myös se, miten ajan käyttää. Työssäni olen tehokas, mikä osin tulee kokemuksesta. Sitä kautta tiedän mitä teen ja mistä aloittaa, ja lisäksi laskutan vain aidoista työtunneista. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta paljon palveluita ostaneena tiedän, ettei se ole sitä. Luotetaan siihen, ettei asiakas aina tiedä paljonko aikaa asiat vievät ja herkästi pyöristetään ylöspäin. Lisäksi uskallan väittää, että yksin toimiessa saan paljon tehokkaammin ja joustavammin aikaan kuin moni isompi toimija, mikä on ehdottomasti etuni. Toimintaani ohjaava tekijä on, että haluan ajatella aidosti asiakkaan parasta. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ehdotan toista yritystä tai pienempi töistä ratkaisua jos näen sen asiakkaalle kannattavammaksi. Ei ole tärkeintä, että minut valitaan, on tärkeintä, että asiat hoidetuksi järkevästi. Haluan siis seisoa työni ja aikani takana, enkä koskaan halua, että asiakkaalleni tulee tunne, etten arvostaisi heidän aikaansa, prosessejaan tai rahojaan.
Tämä on tarkoittanut sitä, että olen joutunut kieltäytymään joistain töistä, koska ne olisivat polkeneet asettamaani hinta-arvoa työlleni tai muuten en koe olleeni niihin asiakkaan kannalta järkevin valinta. Toki yksittäisiä kuvioita on mahdollisuus tehdä edullisemmalla, jos ne tuovat mukaan jonkin toisen hyödyn tai ylipäätään tarjoavat ammatillista uutta perspektiiviä. Tiedostan, että voin olla kiitollinen tilanteesta, jossa on ollut mahdollisuus valita. Olen kieltäytynyt jostain ja panikoinut seuraavat yöt, teinkö virheen ja voiko työstä kieltäytyä, mutta tähän mennessä valinnat ovat kantaneet.
Introvertti yrittäjä sosiaalisella alalla
Suuria huolia yrittäjyyden alussa oli, miten näin introverttina pystyn kilpailemaan kentällä, jossa on paljon äänekkäitä. Kilpailutilannetta tiiviisti seuranneena olen huomannut, että oma ala on trendikäs ja tarjontaa on jos jonkinlaista, mutta se, millä pystyn erottautumaan on referenssit. Osaamisestani on konkreettisesta näyttöä, ja ymmärrän erilaisten ja eri kokoisten yritysten haasteita, resursseja ja tarpeita. Koenkin, että somepalveluiden tarjonnan räjähdys on suuri haaste sellaiselle palveluita ostavalle yritykselle, joka ei osaa kysyä oikeita kysymyksiä.
Tärkeää onkin huomioida, ymmärtääkö palveluitaan myyvä taho oikeasti kyseisen kokoluokan yrityksen prosesseja, budjetteja ja tavoitteisiin vaikuttavia asioita sekä niiden ohjautuvuutta someen ja vaikuttajayhteistöiden valintaan. Entä onko paras vaihtoehto ulkoistaa, tehdä itse tai yhdistää molempia? Seuratessani itse aktiivisesti laajasti alan tarjontaa ja erilaisia valmennuksia huomaan jatkuvasti kyseenalaistavani ja jopa kumoavani mielessäni erilaisia someväitteitä ja ohjeita vanhentuneina, yksiulotteisina tai jopa riskialttiina. On tiettyjä todennäköisyyksiä ja alati eläviä lainalaisuuksia, mutta lopullisen arvioni ja suositukseni teen vasta kun tiedän yrityksestä, tavoitteista ja resursseista enemmän.
Kun koen riittämättömyyttä siitä, etten tuo itseäni ammattilaisena tarpeeksi esiin, yritän muistuttaa siitä, että tärkeintä on, että asiakkaani saavat valokeilan. Tällä hetkellä olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen tullut kysytyksi mukaan projekteihin. Olen tarkastellut introverttiuttani uudesta näkökulmasta. Ehkä se ei olekaan heikkous ja uhka? Yksi sanoi lähestyneensä minua juuri sen takia, etten pidä ääntä, että keskityn oleelliseen enkä itseni brändäämiseen. Mietin myös vuosien takaisen esihenkilöni sanoja, joka aikoinaan totesi, että minut on tavallaan hänen roolissaan helppo unohtaa, koska mikä tahansa tilanne on, hoidan asian ja toimin ennakoiden. Niinpä esihenkilötyön huomio tulee vähä vahingossa keskitettyä niihin, joiden työ kaipaa seurantaa, tukea ja valvontaa. Mielestäni niin ei toki pitäisi olla, mutta ymmärrän pointin. Vuosia koinkin heikkoudeksi, etten näy enkä kuulu. Nyt ajattelen, että ehkäpä se on itse asiassa se syy, miksi tulisin palkatuksi. Tekemiseeni voi aina luottaa. Mutta en voi silti kieltää, ettenkö tuntisi aika ajoin riittämättömyyttä itseni esiintuomisesta ja ylipäätään olisi itseni pahin kyseenalaistaja.
Toki aika näyttää osuuko arveluni oikeaan, matkaa on takana vielä varsin vähän ja olen jo henkisesti varautunut siihen, että jossain vaiheessa on opeteltava verkottumaan, kontaktoimaan ja omalla tavalla myymään. Se jännittää, mutta ajattelen, että moni muukin asia matkan varrella ja elämän aikana on pelottanut, mutta aina ne on jotenkin selätetty.
Vastauksena siis otsikon kysymykseen, nyt tuntuu odottavalta, yllättyneeltä ja onnekkaalta. Olen onnellinen, että uskalsin jäädä yrittäjäksi ja jo tämä lyhyt aika on kasvattanut itseä valtavasti. Koko ajan eteen tulee uusia asioita ratkaistavaksi ja selvitettäväksi, joten ymmärrän, että olen vasta matkan alussa. Tiedän myös, että olen saanut nyt olla onnekas, eikä se ole mitenkään itsestään selvää, asiat voivat muuttua, maailma muuttuu, oma ala muuttuu. Mutta haluan kyetä ennakoimaan, sopeutua muutokseen ja uskaltaa reagoida. Katsotaan, mihin alku kantaa.
Jos teillä herää teemoja ja kysymyksiä aiheeseen liittyen, niin kertokaa toki. Mieluusti kirjoitan konkreettisemmin kulmista, jotka joku kokee hyödyllisiksi tai kiinnostaviksi.
