Eilen Tukholmassa oli mieletön helle ja kaupunki tuntui keskellä arkipäivääkin sykkivän ihanaa kesäfiilistä ja elämää. Melkein tuntui kuin olisi ollut kauempanakin kuin oli, ilmakin muka tuntui ihan erilaiselle. On hyvä, että selätin pitkän päivän, mutta se on kostautunut tänään. Myönnän, ettei tainnut olla kovin järkevää lähteä reissuun puolikuntoisena ja tänä aamuna olo olikin sitten sen mukainen. Pohdin mielessäni, että aika moni järkevämpi olisi varmasti jo ottanut hetken sairaslomaa, mutta itse olen vain sinnitellyt. Siinä olisi kehittymisen paikka.
On ihan hassua, kuinka korkea kynnys on ottaa edes päivä tai pari sairaslomaa, kun on ihan oikea syykin. Ei kyse ole mitenkään siitä, että ajattelisin itseni täysin korvaamattomaksi, pikemminkin vain ajatuksesta tulee oudosti syyllinen olo, ihan kuin se tekisi itsestä jotenkin huonomman työntekijän. Mieli kääntyy ajattelemaan, että kyllähän tässä nyt vielä kestää ja eihän tämä olo nyt niin kamala ole, kipua vain eikä edes mistään tarttuvastakaan kyse. Tiedän siis, ettei tuo lopulta ole kovin järkevästi ajateltu, mutta silti siinä on itselle mahdottoman iso henkinen kynnys. Sellaista mietin tänään, tai oikeastaan useampanakin viime päivänä.
Niin iloinen, että tämä korjaantuu ihan pian leikkauksella, vaikka tietty en itsessään leikkauksesta olekaan yhtään innoissani. Sen jälkeen sentään pääsee taas nauttimaan kesästä!
Kuvien asu on viime viikonlopulta kun sain nauttia hetken ihanasta lämmöstä ystävän seurassa Hernesaaren rannassa. Se hetki teki hyvää. Toivottavasti tulevaankin viikonloppuun mahtuu pala kesää!
Toppi: Lindex, saatu blogin kautta / Kietaisuhame: Lindex / Laukku: Massimo Dutti / Sandaalit: Texto
Kuvat: Saara
