Matka on puikkelehtinut halki Ranskan ja saavuttanut suosikkialueeni, Provencen. Vaikka rakastankin Ranskaa kokonaisuudessaan, on Provencessä silti jotain, joka sykähdyttää ihan omalla tavallaan. Ensimmäisenä päivänä liikutus oli liki lukuisissa tilanteissa, tuoksut, äänet ja värit palauttivat lapsuuteen, ensimmäiseen kolmeen vuoteeni näissä maisemissa ja lukuisiin reissuihin sen jälkeen. Täällä on hyvä, eikä paahtava kuumuus haittaa, vaan rakastan jokaista sekunttia viinirypälepeltojen välissä, laventelin tuoksua ja pieniä kyliä ja kapeita katuja.
Vaikka tämä on vasta kolmas päivä Provencessa, on silti tullut kulutettuja mukulakivin päällystettyjä katuja jo muun muassa sellaisissa kylissä kuin Châteauneuf-du-Pape, Pernes-Les-Fontaines, Lacoste, Lourmarin, Le-Pontet ja Cucuron, unohtamatta kyliä, joiden läpi matkareitti on puikkelehtinut tai jotka ovat siintäneet horisontissa auton kurvatessa kohti seuraavaa kartalle piirrettyä etappia. Pittoreskiuteenkin alkaa tottua, kyliä on kaikkialla ja linnoja joka horsontin kulmalla, viidennen linnan ja seitsemännen kylän jälkeen tulee ähky. Matkakumppani kysyy ”haluatko pysähtyä”, minä vastaan ”ääh, se on vain linna, jatketaan vain”, ja nautin vielä hetken ilmastoidun auton viileydestä ennen kuin seuraava karttaan merkitty piste polttelee tutkimaan uutta kohdetta lähemmin.
Kylien jälkeen tänään oli vuorossa turistien valloitama Avignon ja huomenna liki sijaitseva Arles, mutta niistä lisää myöhemmin, kuten muistakin matkan etapeista, joista en ole vielä teille ehtinyt kertoa. Alla kuvia eiliseltä kyläkierrokselta Provencestä, erityisesti Luberonin alueelta.
