Aika menee niin nopeasti, että tuntuu kuin kirjoittelisin hiusteni kasvusta yhtenään, mutta blogihistorian taaksepäin selailu osoittaa, että kyllähän sitä aikaa ehtii välissä vierähtää. Viime kerta oli elokuussa ja hiukset ovat saaneet taas pikkuisen lisää pituutta siitä. Varsinaisesti syytä kasvukatsauksille ei enää ole, sillä olen varsin tyytyväinen pituuteen, mutta hiusjuttuja selaillessa halusin koota yhteen sen, mitä pidennyksistä luopumisen jälkeen oikeastaan on tapahtunut. Ja voitteko kuvitella, hiuskatastrofistani (eli pidennyksistä luopumisesta) on jo kolme ja puoli vuotta! Käsittämätöntä.
Heinäkuu 2011 Poistatin kaikki pysyvät pidennykset ja sanoin lopullisesti ei sineteille ja teipeille. Hiukseni olivat aivan järkyttävässä kunnossa, harvat kuin mitkä ja niin paljon lyhyemmät kuin koskaan aiemmin. Aloitin ensin tuuhennusprojektin ja myöhemmin kasvatusprojektin, apuna käytin klipsipidennyksiä, jotka pelastivat järkyttävän peilistä heijastuvan näyn. Eivät ideaaliratkaisu, mutta parempi kuin luomu tässä tapauksessa. Sinetit myös suojasivat omaa hiusta ja latva tuntui pysyvän helpommin hyväkuntoisena.
Huhtikuu 2012 Hiukseni ovat kasvaneet selvästi, mutta ovat vielä järkyttävän ohuet. Edestä näyttää ihan kohtuulliselta, mutta takaa ne ovat nysät ja hapsottavat. Kampaaja suosittelee leikkaaman kaikki tasamittaan, mutten vain pysty. Hiuskriisi on paha.
Lokakuu 2012 Elämäni tuntuu pyörivän hiusten ympärillä. Inhoan sitä, miltä ne tuntuvat ja miten pitkältä edessä oleva kasvatusurakka vaikuttaa. Kestäisin jotenkin pituuden kanssa, mutta sormiin kaikki se volyymi, mihin olen hiuksissani elämäni aikana tottunut on kateissa. Ohuet kuin mitkä.
Maaliskuu 2013 Hiukset ovat kasvun kautta saaneet hieman lisää paksuutta ja olen viimein valmis kohtaamaan pakollisen pätkäisyn. Hiuksia lyhennetään reilusti ja takana oleva lovi saadaan melkein kokonaan näkymättömiin, vaikka edelleen tukka onkin ohuempi takaa. Luovun kokonaan klipsipidennyksistä ja aloitan virallisesti kasvatusprojektin.
Elokuu 2013 Huomaan hiusten kasvaneen, mikä helpottaa myös hiusten laittoa. Hiuksia tasataan vielä vähän ja takana ollut lovi saadaan kokonaan katoamaan. Keskityn hiusten kunnon vaalimiseen enkä uskalla käyttää muotoilurautoja tai mitään muuta ylimääräistä rasitetta niihin.
Lokakuu 2013 Otan ensimmäisen kunnon katsauksen pituuskasvuun ja kyllä, sitä on aivan selvästi tapahtunut. Olen innoissani!
Maaliskuu 2014 Odottavan aika on pitkä, mutta kasvua on ilo seurata. Tyveä on värjätty, mutta hiuksia ei ole leikattu. Olen saanut pitkitettyä kampaajalla käynnin väliä ja hiusten kasvaessa olen kiinnittänyt enemmän huomiota kuntoon. Pähkäilen, olisinko valmis kokeilemaan miltä tuntuisi antaa oman värin kasvaa rennosti näkyviin.
Heinäkuu 2014 Kevään pohdintojen jälkeen päätin antaa hiusten vain kasvaa ja katsoa miten kauan pärjään. Pituutta en enää syynää ja hiustenlaitosta on tullut ihanan huoletonta. Sen sijaan tyvi mietityttää. Kampaajalla en ole käynyt sitten kevään.
Elokuu 2014 Päätän käydä laitatuttamassa muutaman raidan päällityveen ja se tekee ololle ihmeitä. Vaikka muutos on pieni, tyvi tuntuu heti freesimmältä. Latvaa myös tasataan aavistus.
Tammikuu 2015 Sitten elokuun en ole tehnyt hiuksille mitään. Häkellyttävän moni on huomioinut sekä täällä blogissa että blogin ulkopuolella miten hiukseni ovatkaan kasvaneen. Olen tyytyväinen. Silittelen usein hiuksiani ja ihmettelen ehkä päivittäin viikottain kuinka pitkät ne ovat. Tuntuu niin omalta! En juurikaan jaksa enää laittaa hiuksia eikä se haittaa. Tyvi tosin on alkanut mietityttämään ja päätin joulun tienoilla, että varaan ajan luottokampaajalle tehdäkseni saman minkä elokuussa, eli muutama ohut raita ja pieni tasaus latvaan. Sen jälkeen aion jatkaa samalla linjalla, eli annan kasvaa, mutta kuinka pitkäksi, sitä en tiedä. Aika näyttää. Pohdin, ulottuvatkohan hiukseni kesällä jo rintojen alle. Se olisi ihanaa! Makuja on monia ja hyvä niin, mutta itse miellän itseni ehdottomasti pitkätukkaiseksi!
Mietteitä lopuksi: Aloin hetken mielijohteesta kokoamaan tätä yhteenvetoa ja kiitos blogipostausten jälkeensä jättämien päivämäärien ja fiilisten se oli mahdollista. Hämmennyin siitä, kuinka pitkä projekti kyseessä onkaan ollut – että siitä on ihan todella jo 3,5 vuotta kun poistatin pidennykset ja aloitin hiusten elvytysprojektin. Pitkältähän tämä on tuntunut, mutta että niin pitkältä! Jos olisin silloin tiennyt mitä puolen vuoden sinettien käytöstä seuraa, en olisi ikinä koskaan laitattunut niitä!
Mutta tälläkin on myös hyvät puolensa, ilman sitä kokemusta en olisi näin tyytyväinen hiuksiini kuin nyt olen. Ennen pidennyksiä mietin jatkuvasti värivaihtoehtoja, haikailin yhtenään lisää jotain ja rasitin hiuksiani suotta. Nyt olen ihan supertyytyväinen näin. En kaipaa uudistuksia tai yhtään enempää, päinvastoin, olen hupsun iloinen jokaisesta uudesta sentistä ja nautin siitä, miltä omat hiukseni nyt näyttävät ja tuntuvat. Tykkään myös luonnollisemmasta fiiliksestä, en todellakaan ikävöi valkaistua tyveä vaan liukuva väri on kivan rento. Haluan, että hiukseni ovat omat ja hyvässä kunnossa. Tyvi on myös kasvanut niin paljon, että sen liukkaampaan tuntuun on tottunut hyvin. Palaillaan siis ehkäpä asiaan kesän korvilla ja katsotaan miltä hiukset silloin näyttää!
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
