Viimeiset pari viikkoa reissun jälkeen ovat olleet vähän kummat. On ollut valtava kaipuu takaisin matkoille, olen viettänyt paljon aikaa yksin ja kokenut outouden tunnetta siitä, että hetken olet tiiviisti toisen kanssa ja sitten yhtäkkiä ihan itseksesi. Lisäksi ilmassa on ollut väsymystä. Niin, ja kroppakin on reistaillut, jopa siinä määrin, että jouduin näin viikon loppupuolikkaalla luovuttamaan ja suuntaamaan lääkäriin selvittämään, joudunko mahdollisesti leikkauspöydälle. Huomiset lisätutkimukset ehkä kertovat enemmän. Vähän alavireisyyttä siis havaittavissa, josta kuitenkin kovasti yritän nousta ja mietin, mitä kivaa viikonloppuun keksisi – jo riittää kotona hautuminen!
Siihen esimakua olkoon tämä ilta, kun suuntaan opettelemaan pyörällä ajoa. Tai pitäisikö sanoa, palauttelemaan mieleen polkemista. Kaaduin pyörällä teini-iässä, mistä jäi kammo. Sittemmin olen noussut pyörän selkään vain kahdesti, vuonna 2006 Laosissa ja kuutisen vuotta sitten Wienissä. Siinä aikuisikäni pyöräilykokemukset. Molemmat kerrat melko epävarmaa ja hapuilevaa, ei siis ilmestynyt kerran opittu taito ihan selkärangasta. Koska pyöräily, etenkin näin kesäaikana kiehtoo, aloitan tänään uudelleenopettelun. Mies ehdotti Seurasaaren rauhaa treenaukseen ja motivoi jäätelöllä ilta-auringossa, joten siinä riittävästi syytä taistella omaa pyöräkammoa vastaan ja hypätä satulaan! Wish me luck!
Tämän postauksen asu taitaa olla vika reissulta, muttei suinkaan vika reissupostaus. Polkadot-kuosit on ihan lemppareita ja tämä mekko kaikessa rentoudessaan täydellinen hellepäivän vaate.
Mekko: H&M / Sandaalit: Swedish Hasbeens / Korilaukku: Olkkari / Kello: Daniel Wellington
