Osasin kyllä odottaa sitä, että uusien töiden alku tulee imemään mehut. Tiesin, että vastassa on paljon uutta omaksuttavaa ja ennen kaikkea nopeasti eteenpäin vietäviä isoja projekteja. Niiden lisäksi on totuteltava aiempaa toimistokeskeisempään elämään ja rytmiin, mikä ei ole sitä oman rytmin kannalta hedelmällisintä. Sinällään ei siis mitään odottamatonta, mutta olen silti yllättynyt, kuinka poikki olenkaan töiden jälkeen ja viikonloppuisin ollut. En osannut odottaa, että olisin ensimmäiset kolme viikkoa likipitäen vihannes kotiin päästessä.
Se tietenkin harmittaa, mutta samalla yritän antaa armoa itselle, aikaa on kulunut vielä niin vähän, että väsymys on ihan ymmärrettävää. Harvoin olen saanut sisäistettäväkseni ja samalla vastuulleni näin paljon näin lyhyessä ajassa. Tiedän, että tyhmä kärsimättömyys vain nostelee päätään. Olen huono sietämään tällaisia vähän välivaiheita, joissa koen, etten ole parhaimmillani ja luovimmillani.
Siksi onkin kova pyrkimys balansoida arki ja saada lisää virtaa myös työn ulkopuoliseen elämään. Ehkäpä ensi viikolla riittää jo energiaa muihinkin aktiviteetteihin kuin nettitv-sarjojen äärellä torkahteluun. Jota muuten tein juuri äsken ja aion jatkaa tämänkin postauksen jälkeen. Onneksi huomenna on perjantai! Ehkä viikonloppuna saisin purettua rästiaiheita blogiinkin? Rästikuvia ainakin tässä, parin viikon takaa suurin piirtein!
Pusero: Only / Farkkuhame: Zara / Sandaalit: Vagabond / Korilaukku: Mango
Kuvat: Nina, Tunnetila
