Olen tässä jo muutaman kuukauden ajan arponut, mitä hiuksieni kanssa tekisin. Välillä ne tuntuvat juuri hyviltä näin ja toisena hetkenä taas peilistä tuntuu katsovan peikko. En kuitenkaan ole ollut varma oikein mistään, kuten siitä, haluanko ylipäätään tehdä jotain ja jos, niin mitä se olisi. Niinpä en ole suonut asialle hetkellisiä ajatuksia enempää ja väli edellisestä kampaajalla käynnistä on huomaamatta venähtänyt vuodeksi. Myönnän kyllä itse silloin tällöin saksineeni latvaa varovasti silloin tällöin.
Viime viikolla viimein sain vahvan olon, että nyt on pakko vähintään ainakin siistiä latvaa ja kysyä, onko kampaajalla jotain muita freesausideoita ilman hyvän kasvatustyön turmelemista. Niinpä suuntasin tutun kampaamon nettisivuille varausaikaisessa, ja mikä takaisku olikaan kun huomasin, ettei kampaajani nimeä enää löytynyt listalta. Sen kerran kun pääsin varausasteelle, koko asia sai kuoliniskun muutamassa minuutissa.
Olisi täysin arpapeliä lähteä jollekin tuntemattomalle, joka ei tiedä historiaani hiusten kanssa, joten hymähdin mielessäni ja totesin, että se siitä sitten toistaiseksi. Nyt olen alkupisteessä. Sen lisäksi, että mietin mitä hiusten kanssa tekisin, on miettivä myös missä. Taitaa venähtää väli entisestään.
Hiusten suhteen siis olo on yhtä kysymysmerkkiä, mutta tämän pilkkumekon kanssa samaa ei ole. Itse asiassa tämä mekko edustaa hyvinkin paljon vaatemallia, jollaisesta pidän todella paljon, etenkin arkikäytössä. Simppeli tyköistuva trikoomekko kun toimii missä vaan, toimistossa, illanvietossa ja muissa arkiaktiviteeteissa. Tämä saisi olla muutaman sentin pidempi ollakseen täydellinen, mutta noin niin kuin muilta osin on todella makuuni, kuosia myöten.
Kietaisumekko: New Look / Laukku: Tiger of Sweden / Nilkkurit: Tenpoints / Kello: Daniel Wellington
Kuvat: Anna-Maria K.
