Huomaa, että arki alkoi heti täydellä teholla, sillä viime päivät ovat taas kääntyneet arkihopun puoleen. Ja lyhyt viikko tuntuu näin lauantaina neljän aikaan, vasta aamusuihkusta tulleena, kuin takana olisi ihan normaali täysi työviikko. Mutta eiköhän keho ja mieli taas totu.
Tammikuu on yleensä itselle se kaikkein hankalin kuu ja valon tarve on huima. Kesä tuntuu molempiin suuntiin kaukaiselle ja tammikuu loputtomalta. Helmikuussa alkaa aina helpottaa, mutta harmi, että kuu on vasta alussa.
Ennen joulua kaivoin varastosta esiin suuren kirkasvalolamppuni, ja siitä asti olen ottanut päivittäistä valohoitoa. Vielä tosin en huomaa vaikutusta, kuten en ole aiempinakaan vuosina, mutta sitä ei voi kiistää, etteikö olisi ihanaa napsauttaa aamulla kahvia nauttiessa viereen hetkeksi auringonomainen kirkkaus. Koko päivän jaksamiseen silti vaikuttaa ensisijaisesti valoisien tuntien määrä, joka onneksi pikku hiljaa jo lisääntyy.
Valo oli huono näitäkin kuvia ottaessa, niin huono, että hetken jo tuskailin, että eihän näistä mitään julkaisukelpoista irtoa, mutta filtterit tekevät ihmeitä!
Raitapaita: Armor Lux / Laukku: Furla / Hame: Zara / Nilkkurit: Shoeshibar / Kello: Daniel Wellington
Kuvat: Nina, Tunnetila
